Kuinka helppoa matkustaminen onkaan? Heräät 3.40, käyt suihkussa, föönaat hiukset, huristelet lentokentälle, jossa poimitaan umpipainava laukkusi ja pistetään menemään kohti Itävaltaa. Itse menet koneeseen, otat torkut, Helsingissä lentokentällä puolitoista tuntia, käyt aamukahvilla (toisella jo) ja menet taas lentokoneeseen, jossa tarjotaan puuhapaketti, joka sisältää tulikuumaa broileria ja (pahaa) perunamuusia (jäipä sitten enimmäkseen syömättä), kuuntelet miehen juttuja ( 🙂 ), ja sitten yhtäkkiä olet sateisessa Salzburgissa, reilun tunnin bussikyydin jälkeen Gastein-laaksossa, ja sitten Bad Gasteinissa, jossa opas ojentaa hotellihuoneen tai paremminkin ”apartementin” avainkortin ja toivottaa tervetulleeksi. On puolipäivä. Helppoa ja huoletonta on! Sopii meille. Elämä on. Loma on!
Sade on lakannut, näkyy jo sinistä taivasta, ja lämmintäkin lähemmäs + 20 C.
Villa Orania on majapaikkamme tulevan viikon. Takana näkyvässä Salzburger Hofissa on aamiaiset ja illalliset, siellä on saunat, ja muuta tarpeellista.
Tässä meidän ”luxuryssä” onkin meillä oma keittiö! Ja minulla tällainen hieno bloggausnurkkaus. Pikkuinen kaksio siis. 😉
Paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Niin ja parveke.
Käytiin tietty käveleskelemässä ja otin tietysti paljon! kuvia tästä kylästä, jotta voisin liitellä tähän.
Kylässä todella on isot korkeuserot, ihan pohkeiden venytyksestä kävi iltapäiväkävely [hyvä on tulo-Aperolit tulimme myös nauttineeksi] pitkin katuja. Hieman kulahtanut vaikutelma paikoin jäi; täällä ei ole mitään Kitzbühelin kaltaista pittoreskia, elitistäkiin, uutta – vaan hieman näyttää kylä elävän menneen maailman kaihossa vielä. Ehkä emme vielä oikein löytäneet ydintä…
Kaupan löysimme. Iso Spar parin korttelin päässä. Müslipatukoita ja energiajuomaa huomiseksi ja jääkaappiin kuohuvat odottamaan illalla palaavia patikoijia… Auringonkukkia minun piti saada.
Ja nyt sitten niitä kuvia?? Ei onnistu, argh! Olen ottanut väärän piuhan mukaan. Nuo pari kuvaa tuossa edellä kännykameralla otettuja, mutta kaikki muut otokset ovat kamerassa, josta en saa niitä pois, koska minulla on mukana vääränlainen piuha!!! Erinäisiä toimenpiteitä jo tehty, että huomenna olisi muitakin kuin kännykuvia.
Illansuussa oli tiedotustilaisuus kaikille eri patikkaryhmille: taviskävelijät, Nordic walking-, Alppi-vaellus-ja Alppi-vaellus+ -ryhmät. Kyselin jo, josko voisin heti pudottaa meidän luokituksen [Pehtoori joutuisi minun vuokseni ”jäämään luokalle”), mutta oppaat kehottivat huomenna kokeilemaan, ja jollen onnistu, voimme siirtyä ”plussattomaan luokkaan”. Pitäkäähän peukkuja että patikkakirjeenvaihtajanne huomenna pärjää…. 😉
Infon jälkeen oli aika illalliselle. Ei huono. Puoliksi buffet, puoliksi annostarjoilu. Kerron joku päivä lisää….
Nyt pakkaamaan reppu, lepoa, sillä aamulla klo 8.45 on kokoontuminen tuon kellon alla. Nousu liki 2000 metriin alkaa. 🙂
PS. käyttäkääpä te hyvät blogiystävät huominen kesäkuvakisaan vastataksenne.
Vieläkin näyttää siltä, että joka toinen osallistuja voittaa ….
Joo kelpaa olla täällä presidentti sviitissä teidän naapurissa 😀
Tervehdys vain naapuriin. 🙂 Olipa jännä kommentti.
Hyvä(t) alppinisti(t)!
Kun Palanderin ja Poutiaisen aika on ohi, on erittäin arvokasta ja kunnioitettavaa, että jatkatte suomalaisen alppinismin perinteitä. Danke!
Oma alppikokemukseni on +- olematonta. Jungholzissa toistakymmentä vuotta sitten kapusin muutaman sadan metrin korkeuteen todetakseni, että paikalliset alppilehmät olivat huiputtaneet paikan jo ennen minua.
Antoisaa alppeilua!
Kovin isoihin saappaisiin, monoihin, Meindleihin, meidät pistit, Koivu! Mutta kiitos kannustuksesta! Kyllä alppeilu, tuntureilu, vuoren/tunturin kuvetta pitkin nousu ja lasku meille maistuu.
Alppi- alias Milka-lehmät ovat huiputtaneet niin monia paikkoja ennen kuin yksikään suomalainen… 😉