Yöllä oli ollut ilotulitus, Itävallassa on Saksan kannattajia, ja meidän hotelli(kompleksi)n johtaja on saksalainen. MM-jalkapallo on ISO asia, mutta melkein ihan sama meille, ei häirinnyt yöunta, emme tienneet moisesta mitään.
Aamiaisella vielä pohdimme, vaihdetaanko patikkaryhmää, oli hyvä kun oli mahdollisuus valita … sitä pohdittiin mahdollisille viime minuuteille asti. – Ja lopulta vaihdettiiin ”tavisporukkaan”. Nyt kun päivä ja patikka on takana, olen tyytyväinen, että vaihdettiin.
Tänään ehdin ottaa 250 kuvaa, eivätkä se ole vain hytteltä. 😉 . Tunti kauemmin oltiin liikkeellä, mutta minullakaan ei verenmaku suussa, ei mitään lommoposkimeininki, muistutti La Gomeran ja meidän omia patikkareissuja; liikutaan, rasittuu, mutta on mahdollisuus pysähtyä, on mahdollisuus kuvata ja kaikin puolin nauttia, ei niinkään urheilla. Vaikka kyllä tänäänkin nousua liki 500 m ja matkaa yli 10 km. 🙂
Päivän kohteenä Poserhöse noin 1600 m mpy. Se valitaan kun ei päästä Graukoplerille, niin kuin esimerkiksi tänään ei päästy. Hyvä reitti tuokin.
Aamulla sumuista, liki sateista. Kävelimme aluksi kaupungin läpi, jatkoimme Wilhelm I promenadea. Pitkään tasaista, no joo, viehättävä reitti… Muutaman kilometrin jälkeen lähdimme nousuun, noustiin ja noustiin. Ja pysähdeltiin. Sumuista, välillä vähän satoikin. So what.
Me hiljalleen yritimme sulautua uuteen ryhmään, menihän se.
Puolelta päivin olimme hüttellä. Turhankin tuhti lounas, ja tietysti Hütten emännän omatekemä mehu ja snapsi. Tänään mustikkaa molemmat. Ei valittamista. Vaikea mennä sanomaan kump oli parempi.
Vihdoin opimme, miten pientä snapsilasia pidetään oikein; kolpakko-ote.
Palatessa näkymät Bad Gasteiniin hulppeat. Semminkin kun paistoi aurinko!!! Villa Oranian ovenpieli-mittari näytti +25 C kun palauduimme.
Ja allaolevassa kuvassa itävaltalainen tapa merkitä matka. Ja HUOM…. reitin numero ja tuo itävallan lippu – merkki .. vrt. Virpiniemi (viikon takaa…. :D))
Ei kantoja kaskessa, mutta komeita siinä sivussa….
Huomisen reittiä jo tähyillään….
Yksityiskohdat ovat tärkeitä … 😉
Lounaan jälkeen matka jatkui…
Ja koskaan ei ole niin kiire, etteikö alppinisti-Pehtoori ehtisi Sacher/suklaakakkua syödä.
Tänään hotellilla vähän ennen neljää, eikä voi väittää, etteikö olisi väsyttänyt. Ei pahasti. Kaupassa käytiin ja syömässä,… hieman tupisin itävaltaisen ruoan tasosta… Palannemme asiaan.
Adios amigos!
Sorry! Pitkähkö kommentin aihio katosi jonnekin tähtiin (rva puolison) iPadilta. Uusintana siksi vain tiivistelmä ajatuksistani.
(1) Ryhmän vaihto OK. Ympäristön seuranta tehostuu.
(2) Päärynäsnapsi, Österreich-Ungarn. Madjaarien arvostuksessa #1 ON nimenomaan päärynäpa’linka, körtepa’linka.
(3) Eilinen leikkelelautanen. LIHAA! Ruoan taso? Ei vuoristokiipeily onnistu – suo anteeksi – pelkillä piperryksillä.
(4) Ote (rivattomasta) snapsilasista; tyylikästä!
Hei ope
Noilla seuduilla käyneenä kuviasi katsellessa tulee lievä innostus lähteä taasen. No en taida vielä. Meillä meni enemmän (hullunrohkeaksi) urheiluksi Rosengartenin rinteillä, missä oli vähän väliä muistolaattoja pudonneille. (pari kuvaa s-postissa)
Kernaasti hyväksyn tyylisi reissata: ei pelkkää riuhtomista, vaan monipuolista havainnointia paikallisesta maailman menosta.
Koivu hyvä, ”lyhytkin versio” kommentistasi ilahduttaa kovasti. Tänään taas todella ympäristön vaihdos, raportoin kunhan ehdin. Ruoasta Itävallassa, erityisesti täällä Bad gasteinissa on jo postaus tekeillä, .. joku päivä siis tulossa. Päärynäsnapsi tyylillä, juuri niin. 🙂
Maisteri Antti H., sinut edes vähän tuntien voin kuvitella tuon hullunrohkeuden. 😉 Kiitokset kuvista – rohkaisevat jatkamaan tällä tavispatikointilinjalla; palaan teemaan ”pudonneet” tässä joku päivä minäkin.