Aamu lupasi hyvää säätä, melkein kuin eilen. …
Eihän me taaskaan oikein tiedetty, mihin ollaan menossa, mutta innokkaasti oltiin lähdössä. Aamukahdeksalta patikkapopot jalassa, kävelysauvat tanassa ja Pehtoorilla reppu selässä. Lähtöä tehdessä mies tuumi, että otetaan vain yksi reppu: jos minä kannan kameran, hän voi otta kaiken muun omaan reppuunsa. Kuinka huomaavaista. Siis kuoritakkini, vesipullloni, zoom-objektiivin ja nenäliinoja ja käsidesin ja – kyllä, myös huullipunan – miehen reppuun pakkasin.
Vielä kuu taivaalla kun matkamme alkoi … Vuorenhuipun oikealla puolella.
Lähdimme meidän patikkaryhmän kanssa bussilla Nassfeldiin, — siellä kerrotaan kullankaivajien aikoineen asuneen ja kultaa kaivaneen; erinomaisen mielenkiintoista kun juuri on menossa Laanilan historia -projektimme, jossa Koilliskairan kullankaivuuta tutkiskellaan.
Päivän ohjelmasta todettiin etukäteen, että on nousua (vain pari sataa metriä), on pitkä lasku ja kokonaispituus noin 16 km. Sopii meille. Koskapa jo alkumatkasta hoksasin, jotta on paljon kasveja, joista ei aiemmin kuvia, niin olkoot päivän teemana ”flora & fauna”.
Varjolilja.
Kelloja? Ei kuitenkaan kissan.
Alppivuokko.
Näistä ei mitään tietoa…
Milka-lehmä!. Kyllä minä kuulkaa lehmät tunnen: on Milka-lehmiä, on Marabou-lehmiä … Aina olen miettinyt, millaisia lienevät Fazer-lehmät!? Tämä kuvan tyyppi on Johtaja, koskapa hänellä on kello kaulassa.
Kuusisataa kiloa lihaa, josta ravintoloiden menuissa tulee ”härkää”. Ja kuinka minä noita pelkäänkään, ei, en lautasella, mutta vuorilla pelkään. Ja vielä enemmän pelkään hevosia, joita niitäkin oli laiduntamassa vuorilla.
Alla näkyy, kuka väistää tosipaikan tullen….
Mutta patikka jatkui, sää suosi, maisemat hulppeita. Eikä liian kuuma tepastella.
Puolelta päivin edessä Pottinger- Hütte. Ja mitäs sitten kävikään… Pehtoorilta lipsahti raskas reppu kiveykselle: kilinää, lasinsirpaleiden ääntä. Zoom? 75 – 200 mmm Canon! Sehän se kilisi. Olimme kohtuulllisen harmissamme. Korvaakohan vakuuutus? Mietin jo, että josko uuden joudun/saan ostaa, niin sitten entistä valovoimaisemman hankin … Koetan etsiä hyviä puolia: että onneksi vasta nyt meni rikki, että juuri tuo objektiivi särkyi, eikä siis 24 – 105 mm, joka kuitenkin on paljon monipuolisempi, onneksi meille kummallekkaan ei sattunut mitään jne …
Siispä istahdamme Pottingerin-hütten pöytään, nautimme lounaan, höpöttelemme, – käyn vielä kuvailemassa ja matka jatkuu.
Alastulo otti polveen, mutta urheilija ei tervettä päivää näe, koe, — 😉 .
Böcksteiniin saavuimme kolmen kieppeissä.
Sieltä bussilla takaisin omaan kylään, . . . Jossa lämmintä hellerajalla.
Jotta asia ei kävisi liian helpoksi, lähdemme kävellen kauppaan ja katsomaan, josko löytäisimme [ihan vaan etukäteen varmistamassa] kalaravintolan, jota monessa yhteydessä mainostetaan. Jotta jos jättäisimme matkapakettiin kuuluvan hotellin illallisen taas väliin ja lähtisimme kylille. Etsimme ja etsimme. Saamme muutaman lisäkilometrin päivän saldoon. Lopulta menemme kahden kesken after-hikelle. Tämän viikon ensimmäinen varsinainen sellainen.
Ja sitten kunhan kello lähenee seitsemää lähdemme kohti Eva´s Fischerstrubelia. Ihan vaan muutaman lisäkilometrin vuoksi. 😉
Ja kyllä ruoankin vuoksi kannatti. Evalla (ja miehellään) on ravintolan pihassa kala-allas, josta pyydetään tuoretta taimenta. Tykötarpeena oli erinomaisia kanttarelleja, joita ei ollut hukutettu kermaan, vaan olivat itsessään erinomaisia.
Kaikenlaista kerrottavaa olisi, kuvia kymmeniä, mutta nyt on vetäydyttävä nukkumaan, – aamulla taas vuorille.
Mikäpä sen mukavampaa. 😉
Ai niin, se objektiivi: hoksasin kämpille palatessa, jotta jos se onkin mennyt rikki vain se linssiä suojaava UV-lasi. Jawohl! Vain muutaman kympin suojalasi rikki. Objektiivi täysin ehjä ja toimintakuntoinen! Erinomaista! 🙂 Alles gut!
Asiaan!
Domestikaatio leimaa ansiokkaan ”Flora & Fauna” -katsauksesi lajistoa, etenkin faunassa. Milka-ryhmän johtajasta suorastaan huokuu päällikölle kuuluva arvokkuus!
On aina säväyttävää tavata kukkapenkkiin kesytetty kasvi villinä luonnossa. Itselleni kävi varjoliljan osalta näin a.D. 1982 eräällä Mecsekin (Unkarissa, 682 mpy) huiputuksistani. Hieno liljakasvi!
Kellot? Alpenglockenblume, Campanula alpina, uskoisin.
Mitä ’alppivuokkoon’ tulee, minun on otettava epäilevän Tuomaan asenne. Lehtien kolmijakoisuutta ei ole nähtävissä, kehälehtien lukumäärä on VAIN viisi (vuokolla 6-8). Jospa kuvassa onkin Parnassius palustris, vilukko?
Seuraava laji, ’mehitähti sp.’, on hieno! Sempervivum tectorum? S. arachnoideum?
Viimeinen näytteesi on meillä kukkapenkkeihin domestikoitu ukonhattu, Aconitum napellus.
Mikähän taho (Sauli?) myöntää vuoristoneuvoksen arvonimen? Meriitit näyttävät karttuvan huimaa vauhtia…
Ja pyytämättä saatiin lajitunnistus. Lisäilen tähän postaukseen joskus myöhemmin vielä muita kuvaamiani eläimiä: mustia oravia etc.
Nyt on taas nousu vuorille: viimeinen patikka tällä reissulla alkaa…
Hui miten harmitti tuo objektiivin rikkoutuminen! Onneksi ei sitten loppujen lopuksi käynytkään huonosti.
Voisin kyllä mainostaa kameran vaihtoa. Pitkillä kävelyretkillä painava kamera on aika hankala, ja järjestelmäkameran kuvan laatu verrattuna laadukkaaseen pokkariin ei ehkä korvaa vaivaa. Canonin G1X piirtää lähes järkkärin veroisesti mutta on verrattoman paljon näppärämpi mukanakulkija. Siinä on myös erinomainen valovoima, jonka ansiosta hämärissä, salamakuvauksen kieltävissä museoissakin kuvat onnistuvat.
(Laitan Sinulle malliksi sähköpostiin Canonin G1X:llä kuvaamani kuvasarjan.)
Teillä on polvia kuluttavaa patikointia:).
Meillä on ollut reissuillamme tapana panostaa gondolilippuihin, joilla on päässyt näppärästi kaikille lähiseudun yläasemille, joista lähtee patikointireittejä ylämaille. Siellä olemme sitten kulkeneet hutteltä (U-Umlaut puuttuu tästä padista.) huttelle. Ja takaisin kylille olemme tulleet toisella gondolilla. Kylä on saattanut kyllä olla ihan erikin ja sieltä ilmaisella turistibussilipulla Majapaikkaan.
Nuo bussiliputkin ovat turisteille useimmissa alppikylissä tosiaan ilmaisia. Majapaikan isäntä antaa sellaisen. Näin ainakin Saksassa, Italiassa ja Ranskassa.
Kattava gondolilippu maksoi noissa paikoissa lähes saman eli n. 80€ maasta riippumatta. Ryhmämatkalla tämä ei tietty onnistu, kun matkanjärjestäjä miettii systeemit valmiiksi.
Alkuaikoina kävelimme urhoollisesti ylös ja alas 🙂
Katri H., ennen kuin seuraava ”Iso” patikkareissu tehdään, minä olen vaihtanut kameran. … Mutta nyt on ollut tuo ”vanha” (5 v. Mark II) raahattavana. Tällä reissulla ”vain” yksi lisäobjektiivi: juuri tuo pitkä putki.
Hieno on kuvasarjasi. Harkitsen tuota mainostamaasi. 😉
Taije, noinhan mekin tehtäisiin jos keskenämme olisimme, ja keskiviikon vapaapäivänä juuri tuolla lailla patikkapäivän suunnittelimme.
Mutta kun noissa nousuissa ja laskuissa on viehätyksensäkin. Niissä on ihan omanlaisensa näkymät. Ja meille kyllä sopii oppaiden valitsemat reitit ja hüttet. Helppoa. Tai noh, helppoa ja helppoa, todellakin polvia kuluttavaa, mutta myös kaloreita. 🙂
Tänään mentiin cabinilla väliasemalle, kavuttiin 2230 mpy korkeuteen ja taas laskeuduttin takaisin väliasemalle, ja cabinilla takaisin kylään. Yksi hienommista päivistä Alpeilla ikinä.
Kukin tavallaan…