On tasan vuosi siitä, kun palasimme vaiherikkaan kotimatkan myötä Meksikosta. Silloin kävimme ”hakemassa tyttären kotiin”. Tulikin juhannuksena, mutta lähti lokakuussa takaisin. Ensin oli yliopistoharjoittelussa, nyt töissä. Eilen viimeksi Skypeilimme, ja tässä siis kuulumisia ja kuvia Monteyrreyn arjesta ja juhlasta.
Tänään on Meksikossa isän päivä, mutta isomman osan tuntuu saavan naapurimaassa käynnissä olevat MM-jalkapalloskabat. Tiukan työaika -kulttuurin Binbitissä, jossa tyär on töissä, halukkaat saivat, eivät sentään ihan vapaaksi, mutta saivat sentään varhentaa siestansa alkavaksi klo 11 (yleensä siesta alkaa siis klo 13 ja kestää kaksi tuntia) Meksiko – Kamerun -ottelun ajaksi. Katukuvassa ja puheissa MM-jalkapallo on nyt siellä ykkösjuttu.
Kun Oulussa ei päästä hellelukemiin, on tyttärellä tolkuton helle: ”… varmaan kun siestalta kävelen takaisin töihin, on auringossa about 50 C”. Näin ollen ei ihme, että lapsi vastasi FB:ssa positiivisuuskyselyyn näin:
Positiiviset 4/5:
1. Kuukauden ollu alla olevan kuvan mukainen sää, eipähän kerranki samperi vieköön palele!
’
2. Toimistolla toimiva ilmastointi
3. Kotona taas onneksi toimiva suihku
Töissä kuulostaa välillä olevan käsittämättömän arkaaista, sovinistista, työteliästä, mutta onneksi on paljon kavereita ja viikonloppuisin juhlia. Anetten Despedida-kesteistä olette jo kuvat nähneetkin, nyt oli sitten vuorossa häät. Ja meksikolaiseen tapaan ei mitkään pikku pilheet. Vieraita oli 400! Laitoin tyttärelle ennen häitä pyynnön, että saanhan sitten kuvia häistä. Ja vastaus on tässä:
Ja meksikolaiset häät, sieltä tulee olemaan miljoona seittemän sataatuhatta kuvaa 😀 yritin ehdottaa Alicelle [esikoisen toinen kämppis] et voisinko laittaa saman mekon jota pidin Marion veljen häissä. Että se oli vuosi sitte ja ei kukaan muista enää. Mutta Alice sano että ’but pictures remember! You can’t really do that here. ..’
Ja ne on isossa, kalliissa hotellissa San Pedrossa, sen vuoksi pitkä leninki -pukukoodi. [esikoinen mietti ettei raski/voi/halua ostaa pitkää pukua yhtiä häitä varten ja saikin lainaksi Ana Kareinilta]. Mutta Ana Karenin mekko oli tosi nätti, – –
Ja ihan kuten lapsi arvelikin, kuvia häistä on paljon. Tässä ensimmäisessä kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota nuorten naisten jalkineisiin: tuollaiset töppöset, joskus kuulemma voivat olla varvassandaalit. Ks. tyttären aiempi kokemus ja selitys, miksi näin… KLIKS
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla….
Latinoilla on tuo pukeutuminen vähän erilaista kuin meidän kulttuurissa. … 🙂
Ja on häissä muutakin erilaista: vihkitoimitus alkoi ILLALLA klo 21. Tyttärelle oli kerrottu, että vihkitoimitus on Meksikossa AINOA tapahtuma, joka alkaa todellakin silloin, kun on ilmoitettu. Että toimitus tosiaan alkaa klo 21 – mutta oli sitten kuitenkin alkanut reilun vartin myöhässä. Aamuviiteen asti oli tyttären seurue tanssinut. Yöllä ei ole niin kuuma, on parempi juhlia silloin. No niin.
Vihkitoimitus oli ollut tavattoman karu ja persoonaton, mutta siihen oli kuulemma syynä se, että kirkkovuoden kalenteri ei sallinut kaavasta poikettavan. Hmm… Häissä oli ollut ruokatarjoilu, joka oli – kuten tytär on jo monista erilaisista juhlista kertonut – sujunut nopeasti, lautastarjoiluna, mentaliteetilla ”nyt hoidellaan tämä alta pois”. Eikä edes tacoja [niitä vasta efterdagen-lounaalla]
vaan paistia ja ”jotain kasvishässäkkää”.
Häät eivät suinkaan ole olleet ainoat pippalot tuolla: toukokuussa oli ollut mm. yhdet synttärijuhlat naapureiden katolla. Luonnollisesti meidän nuori oli ollut siellä. Pilheet olivat ylittäneet jonkun toisen naapurin sietokyvyn ja sitten oli seurannut meluvaroitus, tarkastuskäynti ja lopulta virallinen todistus, että meteli ei ollut lähellekään sakotettavaa tasoa. Nyt on sitten todistus siitä, että bilettäminen sujuu lain määräämissä rajoissa. 🙂
Viikonloppuisin San Pedrossa tuntuu olevan vilkasta: lapsi lähetti kuvan teksteineen: ”Joka viikkoinen ruuhkatunti meidän kotikadulla (la-su yö klo 2.56)”
Jos viikonloppuisin onkin yöelämää, tuntuu esikoinen viettävät viikot vähintäänkin yhtä kurinalaisesti kuin Oulussa. Nyt hellekaudella on siirtynyt käymään salilla (5 x vko, huoh!) ennen töihin menoa, koska silloin on rauhallisempaa eikä niin kuuma kuin siestan aikana. Maassa maan tavalla?
Treenaaminen ei ole ainakaan ollut pahaksi: työnantaja kun oli tehnyt yllättävänkin perusteelliset terveystarkastukset:
Yrityksen terveystarkastuksessa yrittivät tänään ottaa verta kolmen hoitajan ja neljän neulan voimin. Neljä pikkuputkiloa ois tartettu, pohjat saatiin yhteen. Mutinaa ja muminaa kuulin hoitajien keskuudessa, ja sanan ’gringa’ (jenkki). Liukkaat amerikkailaissuoneni perkule vieköön estivät taas verenoton! [Laitoin lohdutukseksi viestin, ettei oli mitkään gringa-suonet, vaan ihan äidiltään perinyt moiset pakoilevat suonet—]
Melko kattavan terveystarkastuksen tekivät, tänään saatiin tulokset. – – ei oo HIViä, tippuria, diabetesta, leukemiaa tai näyttöä huumeiden käytöstä 😀 ja tulehdusarvot on kohillaan. Painoindeksi ihanteellinen – –
Kaikkea ne testaavatkin, ei vaan Suomessa tuollaisia kattavia tarkastuksia satunnaisille työntekijöille tehdä. Hyvä että testaavat, niin äitikin voi täällä on vähän vähemmän huolissaan. Ehkä nuo huumeasiat on noissa oloissa vähän enemmän työnantajienkin huolena kuin täällä.
Täällä ei niistä niin huolta, luotan, että pentu ei moisiin sorru, mutta eihän se estä ettenkö niin mielelläni soisi, että tytät tupsahtaisi juhannuksena mökille kuten aina joskus on tehnyt. 😀