Vielä Facebookin positiivisuushaasteesta, josta jo helatorstaina kirjoitin… Sisareni haastoi minut FB:ssa jo toista viikkoa sitten, koetin kiemurrella haasteesta ulos lupaamaalla laittaa joka päivä kolme kuvaa positiivisista jutuista tänne blogiini. Laitoinkin. Kai. Mutta eilen sitten uudelleen minut haastoivat sekä työkaveri että kalaasiystävä, joten osallistunpa nyt sitten kunnolla tuolla Facessa. Mutta kuvista en luovu. Ja laitan tänne kanssa ne haastekuvat ja jutut. Tuleepa sellaista synergiaetua tähän some-elämään.
Siis positiivisuushaaste (1/5) kuvien kera
1. Aamulla satoi – ei ollut ollenkaan kurjaa mennä töihin. Päinvastoin.
2. Löysin kaikki ne kirjat, joita minulle on (tähän mennessä ;)) suositeltu kesälukemiksi.
3. Siivousvälineitä ja -aineita juhannukseksi mökille äsken Kodin ykkösestä hakiessani löysin juuri sellaisia tyynyliinoja kuin olen kauan kaivannut. Kesäkotiin.
Töihin oli kyllä oikeasti kiva mennä, vaikka on vähän kuin kituviikko ennen lomaa menossa, mutta eipä minulla nyt niin kovin kiire lomalle olekaan. Lomaan liittyen kyllä siis puuhaillut tänään. Ja sitten pari positiivista juttua vielä ohi tuon haasteen, mutta liittyen äskeiseen Anttilan Kodin Ykkös/Intersport -käväisyyn. Intersportista menin hakemaan urheilucapreja/patikointihousuja (Merrell, Halti, Haglöfs tai ihan mitä tahansa hyviä, joilla pärjäisi Alpeilla helteessa ja sateessa etc. Löysinkin. Khakinväriset Merrellit, ja niihin soppeli ”tekno”-paitakin. Siis hyvä juttu numero yksi.
Ja sitten!! Näin niin ihanan takin!! Sadetakki, ohut, liki kahisematon, staili, hengittävä, tosi pieneen kokoon menevä. Liian hyvää ollakseen totta?! Se olis ollu niin mun, mutta pikkuisen oli hintava. Mikä tässä siis on positiivista? Se, etten sittenkin ostanut sitä. Olin tiukkana: minulla kun on noilla ominaisuuksilla oleva Haglöfs jo olemassa. Tosin ei staili, ja se on musta (tietysti), mutta en siis tarvi enkä ostanut uutta. Ja mitä sanoo Pehtoori kun hehkuttelin tiukkuuttani, että en repsahtanut, en. Sanoo, että voithan sinä sen huomenna hakea. Haetkin. – No en hae. Kai. 🙂
Kiva, kun jaat positiivisuusjutut täälläkin! Minulla oli eilen juuri haasteen viimeinen päivä 🙂 Minusta tuo haaste oli hauska ja opettavainen. Tuohon omaan ajanjaksooni osui pari päivää, joissa ei aluksi tuntunut olevan yhtään mitään positiivista (ihan sellaisia minusta riippumattomia surulliseksi vetäviä juttuja), mutta niin vaan sain puristettua niistäkin päivistä kolme positiivista asiaa. Ilman tuota haastetta en olisi jaksanut edes yrittää miettiä. Aika monena päivänähän ne positiiviset jutut ja kiitollisuuden aiheet ovat samoja: läheiset ihmiset, terveys, se ”perus”hyvä, mitä elämässä on. Jos ei muuta, niin ainakin niistä jaksaa joka päivä iloita ja kiittää.
Näkyy olevan Mårtensonin vanhempaa tuotantoa kirjapinossa, ja se on hyvä! Eipä niitä sinänsä tarvitse missään järjestyksessä lukea, mutta hiljalleen niissä päähenkilön yksityiselämäkin vähän etenee. Itse aloitin eilen uusimman, joka on sarjassa jo numero 42! 🙂
Katri, noinhan se on, että ”perushyvä” (eikä oikeastaan tarvisi olla edes lainausmerkeissä) on ”se juttu”.
Kyllä minä yritän nämä blogijuttunikin enimmäkseen sieltä päivän valoisammalta puolelta koota. Vaikka joskus on tavattoman mukava tupista negatiivisiakin; siitä tulee positiivinen olo.
Jopas meni monimutkaiseksi. Mutta joka tapauksesssa aurinkoisia päiviä sinne Itä-Suomeen.
Satu: historioitsija lukee kronologisesti. Ja olin ottanut mallia Don Leonin tuotannosta – hänenkin dekkareissaan perheen lapset tulevat aikuisiksi, Paola ja Guido vanhenevat… Heh, ei vaiskaan mitään noin fiksuja syitä valintoena takana: oikeasti sattuivat vain olemaan ensimmäisinä vapaina kirjaston luettelossa.
Oletkos sinä lukenut Donna Leonia? Voisin ”vaihtarina” suositella sinulle niitä.
Juu, Donna Leon on tuttu, ja olenkin usein kuvaillut Mårtensonia vähän niin kuin Pohjolan Leoniksi.
Minäpä siis tarkastelen tuosta näkökulmasta kun luen…