Jos pihlajan kukinnan määrä on käänteisesti verrannollinen tulevan talven lumen määrään, niin ensi talvena ei ole lunta ollenkaan!
Meillä on pihalla seitsemän isoa pihlajaa, ja kukkia on satoja, ellei tuhansia. Pitäisi olla tae siitä, että ensi talvena ei ole metritolkulla lunta. Katsotaanpas nyt sitten tämä kansanperinteen ennustuskelpoisuus.
Jotain muutakin tavallisuudesta poikkeavaa. Minulla on lakatut kynnet! Tälle päivälle oli varaus kulmien ja ripsien kesäkuntoon saattamiseen = kestovärit, että ei paljon mökillä ja kesäelossa tarvi meikkipussilla käydä, mutta että on jotensakin säällisessä kunnossa naamavärkki. Ja sitten umpikuiville käsilleni, lohkeileville kynsilleni, kertakaikkisen huonosti kynsilakkoja käyttävälle minulle monen vuoden luottokosmetologi sanoi, että hänellä olisi aikaa, joten laitetaanko kynsiin huolto, väri kynsiin ja sitten uuniin. Uuniin?
Jep, jep! On kestoväri kynsissäkin. Saapa nähdä miten pysyy, mutta ihan tavattoman huoliteltu ja naisellinen olo minulla nyt on. 😀
Oulun päivät on nykyään näin kesäkuussa, mitä minun on vähän vaikea ymmärtää, mutta sen verran olin jostain lukenut, että niiden ohjelmaan kuului ”Meri-Päivät”. Eli Möljällä piipahdimme, ja oli ihan jumalattoman kylmä. Oulu-laivan kyytiin olisin ehkä halunnut, mutta ei ollut enää paikkoja ja totta puhuen ei tarpeeksi vaatettakaan. Ehkä huomenna?
Kylmyydessä on puolensakin. Kesäkukkia äsken kastellessa ei mitään sääskihysteriaa. On niin kylmä, että vaikka paistaa ja vaikka läträilee vesipisteellä (jossa on yleensä sakeana pilvenä itikoita), ei ole haittaa itikoista. Erinomaisen hyvä asia. Uudet pelakuut ovat kyllä mieleeni. Villiviinikin jo enemmän kuin hyvällä alulla.
Aamupäivällä tein ostokset: mökille ja muutoinkin kaikkea erikoista olin hakemassa, vietin toista tuntia Linnanmaan Prismassa – toista tuntia! Auton takakontti olikin aika täysi, kaikenmoista, kuivamuonaa paljolti, mutta sitten silmiini oli sattunut leipä. LEIPÄ. Fazer-leipomon Paesano. Se oli melkein sellaista kuin maalaisleipä oli Umbriassa. Aamiaisella hillon kera, lounaalla salaattilautasen reunalla, illallisella juuston kumppanina. Sitko oikeanlainen. Kuori rapea, suolaa tarpeeksi. Ihanaa leipää! Poikkeuksellista Suomen oloissa.
Kohta soittaa tytär: huomenna saatte Meksikon kuulumiset! Adios!
Hienot kynnet! Enpä ole aiemmin nähnyt sinulla lakattuja kynsiä. Minullekin tuli tuo kynsiuuni uutuutena keväällä, kun olin koekaniinina kaverille hänen kynsikoulutuksessa. Pikku hiljaa kynsi kynneltä lakka rapistui. Mutta sen verran jämäkkää ainetta oli, että viimeisessä kynnessä lakka oli toista kuukautta!
No ethän varmaan olekaan; joskus harvoin jossain juhlissa sellaiset on olleet. Värittömällä vain joskus arjessa… Jämyltä tuntuu tämä aine, pysyisi nyt edes vähän aikaa… 😉