Vielä se loman alku jaksaa niin innostaa, että aamuviideltä, viiden tunnin yöunen jälkeen, olin täysin hereillä. Turhan myöhään olin valvonut: katsoin fudista! Minä! Brasilia – Meksiko ottelu vei mennessään, eikä vähäisin syy ollut se että tyttären kanssa chattailimme.
Kertoi, että koko miljoonakaupunki Monterrey oli pelin aikana (paikallinen siesta-aika) ihan jumissa, ketään, joiden ei ollut IHAN PAKKO olla töissä, ei ollut. Ja kuten kuvasta näkyy, tyttären lisäksi kovin muun ei ollut ollut pakko.
Ja on menossa alkuerät! Ja pelin aikana sain samalla tehtyä valmiiksi tyttärelle nimpparilahjan… Jos huomenna pistän postiin, ehtinee heinäkuun loppupuolelle? 🙂
Kunhan aamulla olin vielä piipahtanut töissä ja pehtoori kävi hallista hakemassa kalat, olimme puoli yhdeksältä valmiita lähtemään. Liikennettä vähän, poroja vähän, kulleroita vähän, – huolimatta että kävimme leipälounaalla Napapiirillä ja Sodankylässä kaupassa, olimme ennen kolmea mökillä. EI sääskiä, ei sadetta, mutta ei lämmintäkään.
Asetettuamme, laukut purettuamme, istahdamme siika-rieskaleipien ja kuohuviinilasillisten äärelle ja mietimme mille aletaan: siivousta, liiteriä, järjestelyä? Ei kun lähdetään metsään! Löysimmekin! Löysimme mitä etsimme.
Pari tuntisen kiertelymme aikana – luonnollisesti – kuvailinkin.
Ja löysin uuden lammen.
Jännä kolo – mahduin!
Jäätä?, ei kun kvartsiittia.
Tätä mietittiin. Mikä?
Mökille palattua., oli aika nuotiolle. Tänään kun ei sada, kun ollaan kaksin,
päätimme, että illallinen on nuotiolla.
Huomenna ehdimme kaikenlaista tarpeellista, tähdellistä.
Tänään on vain tultu, oltu, nautittu. lomailtu.