Tuttu tunturi huiputettu tänään. Niin tuttu, etten edes ottanut digijärkkäriä mukaan raahattavaksi. Kokeilin, mihin puhelimen kameran rahkeet riittää.
(Vaikka kännykuvia ovatkin, kannattaa klikata isommaksi: Lapinmaa on laaja ja kaunis!)
Samalla – taas – vähän omienkin rahkeiden riittävyyden kokeilua: 12.7. kun on lähtö kohti Alppeja ja viikon reissulle on varattu ohjelmapaketti, jonka nimi on Alppivaellus+. Paino sanalla PLUS. Mitä minä oikein itsestäni kuvittelin, kun matkan varasin? Pari edellistä ulkomaan, ryhmäpatikkaviikkoa (Kitzbühel 2011 ja La Gomera ja Teneriffa 2012) on oltu ihan tavispatikkaporukassa, ei mitään lommoposkimeininkiä, mutta reipasta kulkemista, ja nyt sitten jostain syystä varasin tällaisen KLIKS .
Asettaa paineita. Vaatii harjoittelua. Noh, näissä mökkimaisemissa siihen on erinomaiset mahdollisuudet. Ja tänään sääkin suosi; lumenviipymiä vain vähän, eikä sentään mikään helle, mutta kaunis kesä. Erinomaisen hyvä patikkakeli: ei sääskiä, ei lumi- eikä muutakaan sadetta, ei myrskyä, ei liian kuuma, suositulla reitillä sentään muutamia lapsiperheitä ja ”elämäntapapatikoijia”, mutta ei mitään ruuhkaa. Kuuluu vain tuulen humina, järripeipon ikiaikainen ”narina”.
Kaksin tepastelimme Iisakkipään huipulle ja takaisin. Olennainen osa liikkumista näissä maisemissa on luonto, kasvillisuus, maiseman hienous, oman pienuuden muistaminen, hengittämisen riemu, näkemisen rikkaus ja ehkä vähän harhainen tunne vapaudesta: vain taivas kattona!
Patikkapolulle suoriuduimme joskus vähän ennen puoltapäivää kun tämän juhannuksen viimeisetkin vieraat lähtivät kohti Oulua. Sitä ennen olimme – kuten täällä niin usein on tapana – viettäneet pitkän viipyilevän tovin aamukahvi/brunssipöydässä. Höpötelleet, puhuneet asiaa, vaihtaneet kokemuksia matkustamisesta. Nyt (viimeistään) alkaa tuntua siltä, että meidän on Japaniin matkustettava. 😉 Ja nyt jääkaappi alkaa olla sopivasti kahden hengen olemista varten varustettu. Sellainen ”loman arki” on nyt. Hyvä niin.
Hangasojalla paistaa kesäkuun maanantai-illan aurinko, on hiljaista. Istun terassilla läppäri sylissä ja mietin, että jo vain on asioita, jotka pitäisi tehdä, mutten piittaa niistä, ja mietin, kuinkahan kauan täällä voisi olla kyllästymättä. Vielä voi. 😉
Täältä tulee vahvistusta alkavalle tunteellenne siitä, että Japaniin on matkustettava. Ehdottomasti! 🙂
Satu: kun näin että sinä olet kommentoinut tätä, ajattelin jo, että sinä olet – vihdoin 😉 – päättänyt lähteä Lappiin, mutta että oletkin kehottamassa meitä kohti Japania – – –
Kyllä minäkin soisin, että pääsisimme siellä käymään. Nyt siellä asuu yksi hyvä työkaveri, joten olisi otollinen tilaisuus lentää Sapporoon ja Tokioon, mutta eipä taida ihan tähän saumaan onnistua. 😉 Ehkäpä parin vuoden päästä, jos ja jos ja jos ja jos…
No kyllähän mm. nämä sinun kuvasi ovat jo pitkään houkutelleet Lappiin, mutta tänäkin kesänä suuntana on Keski-Eurooppa. Eilen tulin Wienistä – 19. kerta siellä 🙂 – ja heinäkuussa lähden ekaa kertaa Strasbourgiin ja toivottavasti vähän muuallekin Alsaceen. Mutta jospa minäkin otan tavoitteeksi, että ehkä parin vuoden päästä Lappiin… 🙂
Hei Reija, Lapin patikointimahdollisuuksia googlaillessa törmäsin blogiisi. Jos olisin aiemmin tästä harrastuksestasi tiennyt, niin ehkä olisin asian tiimoilta joskus työpäiväsi keskeyttänyt… 😉 Netin ihmeellisessä maailmassa näemmä oppii aina uusia asioita.
Suurella mielenkiinnolla odottelen kokemuksia tuolta alppivaellukselta, itsekin kun moisesta olen haaveillut mutta tähän saakka jäänyt toteuttamatta. Karvaisia patikointikavereita kun ei raski jättää matkasta, niin niiden ehdoilla on menty. Mutta ehkä vielä joskus…
Satu, minäpä siis jatkan tätä Lappi-hypetystä, josko joskus maailmanmatkaaja sinussa antaa periksi ja Lappiin lähdet ;). Elo-syyskuun vaihde ja pääsiäinen ovat mun mielestä täällä parasta aikaa. Vaikka joku kumma viehätys on joulukuun kaamoksessakin. Strassbourg on kovin ihana kaupunki. Kolme vuotta sitten muutama mukava päivä siellä…
https://www.satokangas.fi/blogi/tag/alsace/
JOs saat valita/joudut valitsemaan mihin Alsacen pikkukaupunkiin tutustut niin ainakin harkitse Riquewihriä. Me on käyty melkein kaikissa pikkukylissä (osa vain ajettu läpi), joten omakohtaista ihastunutta kokemusta on. Wieniin olisi kyllä ihana meistäkin lähteä. Edellisestä käynnistä kun on yli 30 vuotta. Hyvää matkaa sinulle!
Huomenta Erja, juuri tässä olemme taas suunnittelemassa mihin tänään: meille nämä Saariselän päiväpatikat kun alkavat olla aika lailla koluttuja. Mutta tänään aiomme mennä uudelle reitille. Illalla kuvia ja kertomusta. 😉
Toki voidaan työpäivänä patikoinnista (ei vain Irlannin nälkälakosta ;)) jutella. Virtuaalista tarinaa ja kuvia täällä:
http://www.satokangas.fi/Matka/Kitzbuhel/KitzbuhelerHorn.htm
Reipasta kesänjatkoa käsikirjoituksen ja patikoinnin parissa. 😉
Elämyksellisiä (outo sana muuten) uusia reittejä!
Ei siitä montaa viikkoa ole, kun yhdellä päiväpatikalla piti evästauolla näpytellä kännykkään pari tutkimusajatusta muistiin… Reipasta käsikirjoittamista sekin? Lisää lienee luvassa parin viikon kuluttua Irlannin rannikoilla, vaikka tarkoitus on ennen muuta lomailla (ja ehkä hieman patikoidakin), ei tehdä tutkimusta. 🙂
Lomasi olet varmasti ansainnut. Irlannin ja Skotlannin patikkareissuja mekin on katseltu, viime kesälle jo varattiinkin, mutta vaihtui sitten Meksikon reissuksi.
Elämyksellistä matkaa sinullekin!