Ei mitään rajaa tällä ”edes pienen reissun” -kaipuulla.
Semminkin kun tänään on satanut jotensakin koko päivän, semminkin kun monta kertaa olen muistellut, missä oltiin tasan vuosi sitten (kuinka epätodelliselta tuntuukaan!), semminkin kun on enää seitsemän (työ)päivää lomaan.
Reissukaipuusta ja kesäkuun sunnuntaista huolimatta aika tavanomaista tekemistä tänään. Mutta luulenpa, ettei teitä kiinnosta, kuinka aamupäivällä ajelin tunteroisen pitkin Oulun autioita katuja etsien avoinna olevia ruokakauppoja ja/tai kioskeja (missä-on-ne-tavallisesti-vieroksuttavat-aabeeceet??!!) kun Raksilan Sale, joka on periaatteessa ”aina ympärivuorokautisesti auki”, ja jonka varaan olin laskenut, olikin kiinni! Sekä kotiin että äidille kun piti ruoka- yms. hankintoja tehdä, enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että on helluntai, enkä siis eilen väitöksen jälkeen mihinkään kauppaan mennyt! No mutta, kuten sanottu, tämä EI ole kiinnostava juttu.
Kiinnostavampaa lienee se, mitä sitten lopulta tein ruoaksi, kun parikin pientä Siwaa ja pikku K-kauppaa olin löytänyt, Caritaksessa käynyt, nuorilta saanut lupauksen, että syömään tulevat.
Jotain niinkin proosallista ja suomalaista (muistanette, että tämä kesä on pohjoismaisen keittiön aikaa minun koekeittiössäni :)) kuin juuresröstiä tai -pihvejä karitsanfileiden oheen. Mm. niitä. Tämän tyyppisiä paistelin opiskeluaikana harva se pyhä. Niiden kanssa ei ollut silloin filettä, eikä paljon mitään muutakaan. Nyt pieni variaatio noista 30 vuoden takaisista…
Jollei satu kaapissa olemaan tällaista Italiasta ostettua muskottipähkinää, niin jo vain Santa Marian tavallinen jauhettu käy ihan hyvin.
Juuresrösti
Raastettua porkkanaa (3 isoa tai 6 pientä), raastettua perunaa (3 Isabellaa), silputtua sipulia (2 roscoffia tai muuta makeaa sipulia), raastettua Appenzelleria (sehän se on suomalaista!!), ja desi tai pari murskattuja maissihiutaleita, kananmunia (2 luomua), suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Sekoita massa, ja paista lettupannussa (tai tuollaisessa kuin minulla on) erittäin miedolla lämmöllä. Noin 10 minuuttia puoleltaan. Appenzeller on tähän asti havaittu parhaaksi juustoksi, moni muukin varmasti käy.
Pehtoorillie pistin grillille limen puolikkaita grillattavaksi kun Tomi Björck ohjeessaan toteaa, että paahtamalla sitruunaa tai limeä saa oivallisen lisämausteen lautaselle… Hän suosittelee sekä lihalle että kalalle, me ehkä kannattaisimme nimenomaan kalaa. Kevyesti grillatusta limestä kyllä lähti mehut paremmin kuin paahtamattomasta.
Sitten jälkkäriksi (taas) mansikoita ja paahdettua valkosuklaata. Muutama kysely on tullut siitä, mitä suklaata tässä käytin, ja niinpä tänään testaus: onko Fazerin tavallinen (kuvassa sitruuna, jota en ole kokeillut, vaan vastaava tavallinen) vai gourmet-reko-suklaa, joita systeri tässä keväällä joskus käydessään toi, parempaa. Ja äänin 4 – 0 gourmet voitti, vaikkei Fazerkaan syömättä jäänyt. 😀
Gourmet-suklaaseen tuli parempi ”kinuskinen” maku. Pehmeämpi. Ja paahtuikin tummemmaksi.
