Alppi-simulaatio

– Te ootte varmaan kävelleet jo useammankin kuukauden yhdessä?, sanoo keski-ikäinen mies, joka pysähtyy pyörällään vierellemme Koskelantiellä kun pehtoorin kanssa kävellään kaupunkiin.

– No joo, tosiaankin – useampikin kuukausi, – itseasiassa pian 38 vuotta. Niinku miten niin?

– Kattoin jo kaukaa, että TE OOTTE PARI! Jotenkin sen teistä näkee…

– Yhy, no hyvä …

– Hyvää päivänjatkoa vaan, …. Ja sitten mies lähtee taas polkemaan, ei, ei hän ole humalassa, ainakaan kovin paljoa. 😉

Niinku mitä? Mihin tämä liittyy? Antakaapas kun kerron.

Juttuhan oli niin, että Pehtoori oli luvannut tarjota minulle ruoan tänään: ”mennään kaupungille syömään”.  No jo vain, sellainen minulle sopi. Semminkin kun äiti, jota koetin houkutella meille savukalalle etc., ei tullut, eikä juniorikaan ehtinyt kun oli järjestämässä 0000-miittiä autoharrastajille [en ole perheessä ainoa, jolla on vähän omalaatuisia harrastuksia :)].

Niinpä kun erinäisiä kodinhoidollisia toimia olin suoritellut, kauppa- ja Caritas-reissut tehnyt, lähdimme lämpimässä pilvipoutaisessa, viime ajat huomioonottaen, lämpimässä säässä (+ 15 C),  kävellen kaupunkiin. Ja nimenomaan kävellen. Minulla kun on tämä kunnonkohottamisjuttu tässä menossa: kohti Alppi-vaellusta on tepasteltava aina kun mahdollista.

Torilla kävimme katselemassa Grillimestari-kisoja, ja sitten päätimme, että kesän ensimmäisen patio-drinksun aika on NYT. [tuosta oululaisesta patio/terassi-sanan syntyhistoriasta voisin joku päivä täällä kertoa]…

Etsimme aurinkoista paikkaa, ja väistämättä istahdimme Kulumaan. Ja koska meneillään on ”kuivaharjoittelu” Alppi-vaellusta varten, tilasin Aperol-spritzin.

Ensimmäisen kerran tällaisen juoman näin Kitzbühelissä kolme vuotta sitten. Siellä niitä nauttivat kylässä olijat, vuorilla vaeltajat, minun mielikuvissani Aperol liittyy Alppi-kaupunkeihin. Ohje menee näin:

• 1 drinkkiin:
• Jäitä
• 2 lohkoa appelsiinia
• Aperol (1 osaa)
• Prosecco (3 osaa)
• Soodaa (1 osa)

Keskustasta lähdimme kolmen kieppeissä kohti Lasaretinsaarta. Hotelli-ravintola Lasaretti on minulle tuttu mm. töiden vuoksi: seminaareja ja koulutuspäiviä on siellä tullut oltua, siellä oli  myös isän muistotilaisuus, parissa karonkassa olen ollut siellä, siellä on ollut paistinkääntäjien tapahtumia ja monia kokouksia, mutta tänään me ymmärsimme [Pehtoorin ehdotuksesta] mennä sinne ”vain” syömään. Ja ui-jui. Kyllä kannatti. Ei mennyt kauaakaan kun tutkimme ruokalistaa, ja molemmat päädyimme siihen, että Oulu-Menu olisi nyt hyvä. Se oli erinomainen!

Ehkä ruoka oli lopultakin kevyempää kuin Itävallan hütte-paikoissa, mutta toki maastokin vähemmän vaativaa.

Ja koska on menossa Alppi-simulaatio, ei kotiinkaan palata taksilla, bussilla tai muutenkaan simppelisti, vaan kävellään. Patikka on pop!  Ja mikä leppoisa illansuu olikaan.

Matkalla meitä kohtasi Ykän Pubin mainos!

Oululaiset tietävät, mikä mega-tapahtuma on Ykän Pubin Hässäkkä-päivät! Onneksi tämä houkutus on vasta ensi viikonloppuna!!

Muistan kerran raksa-aikana käyneeni Ykän Pubissa sisällä. Kävin ostamassa tulitikkuja, kun piti saada takkaan kynsitulet. Tuon ainokaisen kerran jälkeen ei ole tarvinnut kyseiseen kulttuurimestaan mennä: ei edes Hässäkkä-päivinä. Joskus olen niiden jälkeen aamuvarhain ohi rullaluistellut/lenkkeillyt. Vaatii taitoa sekin! Mutta siis, vältyimme Ykän pubilta. 😉

Kotipiazzalla [jossa alppiruusujakin on, kuten bannerikuvasta näkyy!] oltiin kuuden kieppeissä. Ihan kuten Alppi-vaelluksillakin tapana on – viiden kuuden aikaan kotiudutaan. Kun on päivä liikuttu, on aika palata lähtöruutun. Ehkä tämä simulaatio ei ihan vastaa todellisuutta, sillä ainakaan  edellisellä Alppi-reissulla ruoan/vaeltamisen suhde ei ollut 3:5 kuten meillä tänään, vaan jotain 1:6. Mutta, hyvänen aika, jostain on lähdettävä tämän treenaamisen kanssa! 🙂