Entisinä aikoina Lapin ihmiset siirtyivät porojen kanssa kesäksi tunturiin ja talveksi takaisin. Sain idean Oulun yliopiston tilaamaan lautaeen pororaidosta. Piirsin nyky-yhteiskunnan jutaamaan sopuisasti ihmistä, luontoa ja teknologiaa kunnioittaen.” (Anu Pentik)
Minä jätin tänään yliopiston: erinomaisen pienimuotoisen (3 henk.) seminaarin ehdimme kollegan kanssa pitää. 😉 No tuli ainakin tunne, että lomalle lähtö on ansaittu. Ja ehdin jo valmistella paluuta töihin heinäkuun lopussa.
Neljältä istahtaessani autoon kyllä hieman kyseenalaistin sen riemun ja malttamattoman odotuksen, joka minulla on ollut tämän(kin) jutaamaan* lähtemisen kanssa. Kuinka olenkaan jo odottanut tunturiin pääsemistä, mökin nojatuoliin istahtamista, juhannussaunan pesua ja nuorten tuloa ja oloa. Ystävätkin tulossa perinteiselle juhannusaattosafkalle. Omenapiirakka on leivottu, pullaa, kookoskakkusia, saaristolaisleipää, ja jääkellarin lohi on tekeytymässä, kuivamuonat pakattuna. Uudet patikkacaprit jo pakattu, sadeviitta etsitty. Olemme valmiita siirtämään leirimme pohjoiseen…
Mutta kun tänään Oulussakin on satanut lunta, (kuvat työpaikan kahvihuoneesta ja käytävän varren ikkunasta yhdeksän jälkeen aamulla)
eikä tännekään lupaa mitään erityisen lämmintä, niin miltä näyttää Saariselän sääennuste?
No ei ole kuitenkaan tulossa pakkasta. Ja valoisaakin pitäisi olla: aurinko laskee seuraavan kerran kun loma on jo melkein ohi. 🙂
Mutta ei kylmyydessä vielä kaikki: eilen kävi juttusilla yksi inarilainen opiskelijamme, sanoi, ettei edes isänsä tohdi käydä kalalla, kun itikoita on niin paljon. Mutta aikamme kanssaan tuumittuamme tulimmekin sitten siihen tuloksen, että jos kerran on noin kylmää kuin ennusteet näyttää, niin sääsket ei viihdy. Ja eihän meidän möksällä ole ollut meidän kokemuksen mukaan kuin yksi juhannus (2006), jolloin oli niin sumeasti itikoita, ettei ulkona voinut juuri olla.
Sitä paitsi kun nousee tarpeeksi korkealle tunturiin, ei siellä ole sääskiä. Siksihän porotkin sinne usein nousevat. Siis ei muuta kuin ”yl kasteisten vuorten me kuljemme” …
Yl’ kasteisten vuorten me kuljemme,
ja viherjöinä kaunihisti loistaa ne.
:,:Ei meitä suru paina, vaan nyt laulu kaikuu aina,
yli kasteisten vuorten kun kuljemme.:,:
Nyt metsiköt mahtavat humisee
ja hymninä urkujen ne raikuilee.
Ja maailman huolet pienet
sa jo unhoittanut lienet,
kun nuo metsiköt mahtavat humisee.
Se on loma nyt!
( … ja uusi professorikin on valittu ja nimitettykin jo!)
Oikein hyvää lomaa! No, kuka, kuka? Yritin vähän googlettaa, mutta ihan helposti en vielä nimeä löytänyt.
Loma on alkanut hyvin, aikaisin ainakin ollaan hereillä. Enpä taida nimeä täällä ruveta sanomaan, ei ole ollut vielä yliopistollakaan missään kirjoitettuna, nimitys eilen iltapäivän lopulla. Mutta varmasti hyvä valinta on. 😉