Sumuisena aamuna lenkille merenrantaan: Kalevassa luki, että vesi on paennut. Halusin nähdä sen. Paennut oli. Oli aika viileä, usvaa, sumua, mutta kuinka hyvälle tuoksuikaan. Eikä siitepölyä. Hyvä lenkki.
Oman kansakoulun ohi kävellessä, vähän ennen aamuyhdeksää, pienet koulukkaat kävelivät tomerana kohti juhlasalia. Ruusu kädessä. Vakavina.
Iltapäivällä meillä kahdet lakkiaiset. Työkavereiden esikoiset kauniina, nuorina, ylioppilaina, maailma edessä. Toisessa paikassa paistoi kauniisti, lämpimästi, toisessa satoi kaatamalla ja oli kylmä. Molemmissa mukava tunnelma ja hyviä tarjottavia…
Paljon muutapa ei sitten olla ehdittykään. Väliäkö sillä.
Monen kanssa jutellessa ”noh, se alkaa nyt sitten sinullakin loma, opettajat pitkälle lomalle jne…. ” Noh, eihän se meillä lipaston puolella sillä lailla mene. Ehei. Mitään lomia vielä aloitella. Toukokuun viimeinen on toisille opeille erilainen kuin toisille. 😉
Mutta eipä hätiä, rauhoittuu kuitenkin…