Miten minusta olisikaan ihana asua veden äärellä!
Oulun keskiviikkoillassa lämmin, paljon ihmisiä liikkeellä, puistoissa ja rannoilla.
Torillla joku konsertti, hyvää musiikkia … ”Tästä asti aikaa… ” Kuljeskelin ohi.
Mukava kun sentään voi kuljeskella rannoilla.
Kun sentään asuu merenrantakaupungissa,
joksi Oulua on kyllä välillä hyvin vaikea mieltää.
Vesi, meri, joki, järvet rauhoittavat.
Tiedättehän kun koettaa joskus kaataa pullosta vauhdilla vettä ja pullonsuu on niin pieni, että tuntuu, ettei mitään tule ulos kun kerralla olisi tulossa enemmän kuin pienestä pullonsuusta mahtuu; vesi vain kiertää ja pulppuilee pullossa, muttei tule ulos. Tulee sellainen merkillinen tulppa, kun on liian paljon.
Minulla on vähän sellainen olo ollut tänään töissä. Eikä ihan vähänkään. Eikä minulla todellakaan olisi ollut aikaa, lupaa, hyvää omaatuntoa tai mahdollisuutta lähteä minnekään rantaan illallakaan. Mutta minäpäs lähdin! Että minä olen ylpeä itsestäni! Eikä yhtään huono omatunto! … ja nyt sitten ihan pienesti kaivan repusta ne liuskat, jotka vielä olisi edes silmäiltävä, koska aamulla kahdeksalta on jo kokous. … Ei en minä valita, uskokaa pois. Ihan hyvillä mielin päivät kuluu.
