Mansikka-aika tuo ikävän!

Vitkuttelin aamulla töihin lähtöä, lueskelin kotona, join toisen mukillisen kahvia, vastailin sähköposteihin, ja puoli kahdeksan jälkeen ajattelin, että nyt lähden! Ovathan ne jo siellä Prisman edessä mansikan myynnissä, olivathan ne eilenkin jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, joten ovathan ne nytkin? … eilen ohi polkiessani näin siellä marjapöydän ensimmäistä kertaa ja jo eilen päätin, että tänään haen kahden kilon laatikon mansikoita ja vien mennessäni aamun oppiainekokoukseen, josta oli odotettavissa pitkä.

Olivathan ne jo aamulla siellä… ja ostin mansikoita. Ja sitten se taas iski. Ikävä!!

Tytärhän on parina edellisenä kesänä tuolla ja City Marketin edessä ollut marjoja myymässä. … Hitto, kuinka se ikävä voi sivaltaa.

Niinpä sitten piti viime kesältä hakea kuvia, – eivätkä toden totta kyllä mitään ikävää vähennä!

Suomen suvessa… alla olevat kuvat otin viime kesänä 19.7. kun kävin esikoista nimipäiväaamunaan tervehtimässä, marjoja ostamassa… Keskellä heinäkuuta! Ehkä nämä kuvat kertovatkin YHDEN syyn siihen, miksi lapsi muutti Meksikoon.

Jos jo heinäkuussa oli oltava toppakamppeet ja niiden alla paljon vaatteita, niin ei ihme, että katse voi kaihoisasti suuntautua jonnekin vähän lämpimämpään.

******

Kotiin päin tullessa hain toisen laatikollisen. 🙂

Näihin kun ripottelee hiukan sokeria päälle ja nauttii sellaisenaan tai marenkien tai vaahtokarkkien ja/tai mintunlehtien kanssa, sulatettuun tummaan suklaaseen dipaten, margaritassa, smoothiessa, taas sellaisenaan, tai salaatissa, tai … kesä on täällä! Tiedetään, tiedetään … vain kotimaiset on oikeita, hyviä, aitoja, vaarattomia, jne. Mutta kyllä minä näistäkin nautin, sanokaa mitä tahansa… 😉

Tänään sellainen perjantai, että tuntee sen ansainneensa, töitä tehneensä. Mutta silti vähän harmittaa kun en saa aikaiseksi, että lähtisin lenkille merenrantaan, pyöräilemään tai että edes kotipihalla jotain touhuaisin. Mutta nyt en vaan viitsi. Huomenna sitten.