Hieman huonosti valitsin tämän päivän rastit. Olisi sittenkin kannattanut valita enemmän niitä ulkorasteja. Aurinkohan se paistoi koko päivän.
Aamuvarhain hereillä, ja varhain lenkille. Ajelin autolla ensin kaupungille, siellä sitten kävelin keskustaa ristiin rastiin, kuvailin, – tietysti.
Letkunpuiston uusi kioskikahvila, Makia, on aika makia.
Olin sopivan aikaisin ja sopivan lenkkikamppeissa, ettei tullut mentyä yhteenkään liikkeeseen sisälle: Uuden Muodin ikkunassa olisi kyllä ollut kaunis jakku, Casadorista olisin voinut kaitaliinat ostaa…
Kotiin palattua tovi pihahommissa, sitten kandiaihion pikaluku ja siitä palaute opiskelijalle, ja sitten päätin, että tänään, nyt tai ei koskaan, äkkiäkös minä, ulkohommiin ei kannata koska kohta menee pilveen, mitä tässä muutakaan, ainakaan koneelle en erinäisiin projekteihin jämähdä, melkein hyötyliikuntaahan se on … Siis ei muuta kuin kohti La Festaamme (kesäkeittiöksi joku on tituleerannut, ehkä käyttäisin sanaa viikonloppujen ja juhlien ruokapaikka); on vihdoin aika ja aikaa siivota se!
La Festa on pihapiirissä oleva tila, jonne on mentävä ulko kautta, jossa syömme joka pe, la, su, vaikka olisimme vain kaksistaan. Ja siellä ollaan aina kun on vieraita. Siellä ollaan harvoin viikolla, siellä harvoin ollaan muutoin kuin ruokaa tehden ja siitä nauttien. Viikko/kuukausisiivous ei yllä sinne. 😉 Me eikä meidän siivoja käy siellä koskaan viikko/kuukausisiivouksen merkeissä. Joten: nyt oli talven jälkeen korkea aika siivota se. Ja siinähän se lauantai meni. Enkä tyytynyt vain imuroimaan ja luutuamaan näkyvät tasot, kuten satunnaisesti teen, vaan kuurnasin kaiken. KAIKEN.
Kuuntelin musiikkia, isolla, Juha Tapion Lapislatsulissa on tarpeeksi vauhtia kunnon siivousmusiikiksi
http://youtu.be/DMtGVDFvgTA
Ja sitten tyttären kanssa viesteilyä, ja juuri kun olin mistään mitään piittaamaton, tuleekin radiosta ”Maailman laidalla”, ja pian jo ajattelen ahdistavaa, ikävää syksyä, räntää, ikävää, huolta — ja sitten taas kieltäydyn ajattelemasta tuota kaikkea. On seuraavan kaapin vuoro, ja Juha Tapiolla lisää hyviä biisejä… Sitkeä sydän lohduttaa
http://youtu.be/z030qf-Ka4U
Ja sitten Festan ikkunalaudalla kaktus, jonka ostin esikoisen valmistujaisiin viime kesänä. … Uutta puskee kaktus…
Toisessa ”kukka”purkissa lukee ”perhe on satamasi”. Enkä ota tätä liian vakavasti, höpsis, mitään kyynelehdi. …
Tunnista toiseen siivoan, ja siitä tulee hyvä mieli. Istuttelen ohessa korillisen yrttejä. Ja purkkeihin siemeniä…
Pesen maljakot, essut, ikkunalaudat…
Viinikaapin käyn läpi, järjestelin ja mitä löytyykään sieltä alahyllystä?! 1963 Colheita. Oli pakko tilkka maistaa. Eikä mitään vikaa vieläkään. Puolivuosisataa on pikku juttu…
Jossain välissä pehtoori – uutta kukkapenkkiä tehtyään – käy Festassa ja kommentoi: ”.. joko on tosi likaista, tai oot tosi hidas… ?!” – Molempia.
Siinä se meni lauantai, kuusi tuntia kuurnatessa, mutta tehty on. Ei niin huono valinta sittenkään.
La Festa alkoi toden teolla kiinnostaa minua. Mikä viehättävä idea ja varmasti myös toteutus! Oletko kirjoittanut blogissa La Festasta omaa juttua? Olisi mielenkiintoista kuulla sen syntyhistoriasta, suunnittelusta, toimivuudesta ja mahdollisista vuosien varrella koetuista muutoksista. Kesäkeittiöitä olen nähnyt monenlaisia, mutta La Festan kaltaista paikkaa en varmasti ikinä 🙂
La Festa? Siitä ja sen rakennusvaiheesta oli pitkään isohko kuvasivustokin www-sivuillani, olet kyllä nähnyt siitä paljonkin kuvia (ruokien taustana ;)) mutta minäpä voin vaikka tämän illan postauksessa avata sitä vähän lisää… 😉