– Henkilö, joka kirjoittaa joka päivä ilmaiseksi, on varmaan päästään vialla, naureskeli 10 vuotta blogia pitänyt informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen vieraillessaan Ylen aamu-tv:ssä.
ja toinen lainaus häneltä:
– Silloin tällöin kun tavoittelen äkillisen päähänpiston tai oikullisen mutkan tunnelmaa, niin sen sommittelemiseen menee kahdeksan tuntia, hän myöntää.
Luetteko koskaan Kemppistä? Kannattaisi. http://kemppinen.blogspot.fi/ Kun talvella oli käynnissä tämä äänestys Suomen parhaasta bloggaajasta, minä veikkasin Kemppistä. En lue säännöllisesti, mutta epäsäännöllisesti ja hän on säännöllisesti hyvä, erinomainen. Hän on pitänyt blogia muutaman vuoden kauemmin kuin minä, hänkin kirjoittaa joka päivä, mutta hän on viisas, hän on sivistynyt, hän on vanha, mutta hänen kohdallaan se tarkoittaakin elämää ja elämänviisautta. Hänen blogitekstinsä (3500 kpl!! pitkiä postauksia) ovat asiaa, tietoa, perusteltuja mielipiteitä – eivät mitään tuulesta temmattuja juttuja. Ja tuossa aamu-tv:n haastattelussakin hän puhui viisaita…
Siltikään en edes yritä yltää samaan, mutta minä niin allekirjoitan nuo Kemppisen lausahdukset. Eli tämäkin päivä on mennyt ”äkillisen päähänpiston tunnelman sommittelemiseen”. 😀
Tänään on ollut hieman erilainen työpäivä. Ilmoitin jo eilen töissä, että pidän tänään etätyöpäivän. Kolme gradua, puolitoista väitöskirjan käsikirjoitusta ja kaksi kandia on saatava luettua ja arvostelua ennen ensi torstaita, – ja huomisen koulutusneuvoston paperit olisi myös perehdyttävänä.
Siis tarvin edes yhden lukurauhapäivän, koska töissä on lukukauden lopun/kesäopintojen/kesäopintotukien/opintojen koostamisten/allekirjoittamisten ja kaiken muun ”sesonkiliikenteen” vuoksi jatkuvasti joku piipahtamassa ja minä itse lamppaan opintosihteerin ja opintoasiainpäällikön luona kysymässä jotain. Siis on viisasta vetäytyä viettämään edes yksi etätyöpäivä kotiin.
No eihän se sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä.
Ensinnäkin aamulla oli hammaslääkäri, vuositarkastus ja puhdistukset. Siinä humahti tunti. Sitten tullessa poikkesin postissa hankkimassa suruadressin ja ajattelin, että haen samalla kaupasta ihan vaan hedelmiä ja pari Wettexiä. Postissa hankin loppuvuodeksi postimerkkejä mm. Meksikon kortteihin ja valitsin huolella adressia, ja kuinka kauan voikaan mennä kaupassa, kun ostaa kassillisen ruokaa ja pari Wettexiä. 😉 Kello alkoi olla puoli yksitoista kun olin kotona.
Sen että levitin työmatskut pöydälle ja avasin ja vastasin aamun aikana tulleet sähköpostit oli jo selkeästi lounasaika. Kotona ei ole eväitä, joten värkkäilin pientä naposteltavaa lautasellisen, hedelmiä, juustoa, parit oliivit, riisikakku, ja hyvä on sulatin pikkupullan pakkasesta ja keitin Capsulolla Mocchacinot. Ja puolelta päivin olenkin jo vankasti työn touhussa! 🙂
Iltapäivällä vastailen työkännyyn, hoitelen ohjausta sähköpostilla, surffailen siinä ohessa, Facessa piipahtelen kesken (etä)työpäivän, saan yhden (lyhyimmän) gradun luetuksi ja luonnostelen lausuntoa kun kolmen jälkeen tulee pehtoori pojan loputtomalta remonttityömaalta ja päätänpä, että juuri tuossa hetkessä on aika ryhtyä tekemään meille ruokaa.
Siinäpä se työpäivä hurahti. Etätöissä tulee paneuduttua lukemisiin. Keskityttyä. Ilman että opiskelijat ja kollegat jatkuvasti keskeyttävät! Saa paljon aikaiseksi!
HAH!
Huomenna menen kiltisti sorvin ääreen Linnanmaalle ja teen topakasti töitä!
