Edellisen viikonlopun lämmössä kävin pitkästä aikaa kameran kanssa kiertelemässä hautausmaalla, – pitkään aikeena ollut aie tehdä monista, monissa maissa hautausmailla ottamistani kuvista ”näyttely” ~nettikuvagalleria, heräsi taas henkiin. Merkillistä, että niin paljon kun olenkin Oulun hautausmaan vanhalla, Stooleborin, puolella kulkenut, matkalla portilta isän haudalle oli monta vanhaa hautaa, monta erikoista nimeä, joita näinä kaikkina pian kymmenenä vuonna en ole nähdyt, en aiemmin huomannut.
Ja kuinka monta elämäntarinaa taas hautakivistä taas lähtikään ajatuksissani kulkemaan…
Oletteko lukenut Edgar Lee Mastersin kirjan ”Spoon River Antologian” (1917)? Se oli kai sellainen 70-luvun kulttikirja, vaikka olihan se suomennettu jo heti sotien jälkeen.
Ehkä se, että kun lukion äidinkielen ope, reksi, kirjan äärelle johdatti, se sattui jotenkin herkkään vaiheeseen? Niin tai näin, mutta joka tapauksessa niiden ”hautausmaaelämäkertojen/runojen” vaikutus on minussa vieläkin.
Ja esimerkiksi tämän haudan äärellä olin kauan ja nytkin mietin jatkoa tuolle tarinalle … Kuka tämän hautakiven laittoi, kun 45-vuotiaana kuolleen lähetyssaarnaaja Idan vanha, 90-vuotias, lähes koko Suomen autonomian ajan elänyt, Ebba-äiti nukkui pois. Ebba oli saanut ainokaisensa(?) aika vanhana, jo 44-vuotiaana. Miksi ja missä Ida kuoli? Lähestysmatkallaanko?
Ja sitten löytyykin tänä vuonna kirjattu tieto:
Haapavedellä on vahva diakonian ja lähetyksen historia – Ida Rönkä lähti Kiinaan jo 100 vuotta sitten. Haapaveden Ojakylältä sinne oli pitkä matka.
Mutta mitä siellä Kiinassa tapahtui?
Elokuussa vuonna 1900 haudattiin Fredmanin Maria, vain 31-vuotiaana. Miehenkin Maria oli saanut, koska waimoksi hautaan pantaessa nimettiin, mutta missä on miehen hauta, jäikö Marialla pienet lapset, – ehkä hän menehtyikin lapsivuoteeseen? Kovin varakas Fredman ei liene ollut, kun Waimon leposijalle vain peltinen hautamerkki laitettiin.
Entäs kruununjyvästönhoitajan Hellmanin Alen pojat? Mietin äitiä, jonka lyseolainen 18-vuotias poika hukkui samana keväänä kun 26-vuotias Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäriveljensä kaatui. Pojista keskimmäinen kuitenkin eli pitkän elämän, joskaan äiti tuskin ehti nähdä poikansa valmistumista merkonomiksi… Marttiko se nimet Hellmanista Merikallioksi suomalaisti, vai ehkä jo jääkäri Erkki …
Tämän haudan äärellä sitten jo itkua tuhersinkin..
Ja uusia, vanhoja nimiäkin löytyi muutama. Hildi! Ja Poju.
Molempia on Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan
annettu vain noin sadalle henkilölle (kaikkiaan yli sadan vuoden ajalta).
Enkä kumpaakaan ole aiemmin Erikoisten vanhojen etunimien -kokoelmaani kirjannut.
