Enemmän kuin usein toisen pääsiäispäivän tapoihimme kuuluu ajella hillittömässä auringonpaisteessa (joka paistaa vastaan) pohjoisesta kohti Oulua ja töitä. Ajellen enempi vähempi jonossa, sohjossa, tutkia ja poroja väistellen. Tänään ei tultu tavan mukaan: suljimme Myötätuulen oven jo kahdeksan jälkeen (koska JUNIORI oli ilmoittanut haluavansa lähteä ajoissa), eikä aurinko paistanut kuten yleensä kun joudutaan mökiltä lähtemään, oli pilvistä, tiet olivat sulat, kuivat, mitä nyt välillä vähän räpsäytti lunta, räntää, vettä, mutta vain pikaisia kuuroja. Ei tutkia, ei juuri jonoja, ei poroja ja kesärajoitukset. Liki koko matkan luin mukana olleita, lomalla lukematta jääneitä tekstejä, pehtoori ajoi yksin, toisin kuin yleensä ja humps, puoli kahdelta olimme kotona.
Ja saman tien taivas repesi, ihana aurinko, lämmintä, piazzalla varjossakin +14! Pehtoori lähti lenkillle – ikävä ihminen, ihan turhan ahkera tuon urheilun kanssa – minä tyydyin hyötyliikunnan harjoittamiseen: luutusin ikkunalaudat, istuin tovin auringossa, kannoin kanervat (so last season!) kompostiin, putsasin pihalamput, keräilin vähän risuja ja mietin, kuinka mielelläni jäisin huomenna vielä kotiin pehtoorin kanssa pihahommiin, tekemään kevättä, putsaamaan paikkoja, olemaan ulkona. Kävelemään kameran kanssa merenrantaan, pyöräilemään halliin hakemaan kalaa, jota voitaisiin savustella.
Koetan kuitenkin ryhdistäytyä ja olla valittamatta. Hyvähän se, että on töitä ja johan tässä on lomanen vietetty. Tyttärellä, joka duunaa vahvan katolisen uskonnon maassa Meksikossa, on tänäänkin ollut työpäivä, mikä minusta on kyllä vähän kummallista. Meksikossa kun toinen pääsiäispäivä ei ole vapaapäivä. Kuten ei ole kiirastorstai eikä pitkäperjantaikaan. Paitsi, että suurin osa meksikolaisista käyttää vuosilomapäiviään juuri näin pääsiäisen lähipäivinä (Semana Santa): onhan heille pääsiäinen isompi uskonnollinen juhla kuin joulu.
Mutta halpa, eurooppalainen, nuori, ”siirtotyöläisporukka”, johon lapsemme nyt kuuluu, ei tietenkään saa mitään vapaapäiviä pääsiäisenä. Tuntia aiemmin saivat perjantaina lähteä. Joten kuudelta jo päättyi piinaviikon perjantai. Ison firman markkinointiosastolla oli ollut vain noin puolet (= noin 20) töissä perjantaina, ja monet olivat pukeutuneet t-paitoihin (casual friday -fiiliksissä) semminkin kun suunnilleen kellään ei ollut ollut mitään asiakastapaamisia eikä palavereita, ja mitä tekee yrityksen lakiosasto? Lähettää sisäisessä tietojärjestelmässä sähköpostin, jossa huomautetaan, että yrityksen imago EI SALLI pukukoodista lipsumista, ei vaikka on Semana Santa. Lapsi oli kuitenkin rikkonut sääntöjä ja kuunnellut iltapäivällä iPodista Tapani Kansaa tehdessään jotain tilastoanalyysejä. Aika rohkea pentu! 🙂
Pääsiäisviikon erilaisista tavoista on vielä kerrottava, mitä meillä historiatieteissä oleva puolalaisvaihtari kertoi kotimaassaan toisena pääsiäispäivänä tehtävän: siellä tämä päivä on jonkinlainen vesisotasilla olon päivä. Periaatteessa kuka tahansa saa kastella kenet tahansa. Erityisesti nuoret naiset joutuvat pienten vesiämpärillisten tai vesipyssyjen tai vesi-ilmapallojen kastelemiksi. Miksikö? – K. ei tiennyt, hän (22-vuotias nuori nainen) ei tiedä, mutta pitää tapaa jotenkin pakanallisena – typeränä. Sanoi, että jotenkin se liittyy naimaonneen, ja että nuoret miehet saavat näin osoittaa kiintymystään mielitietyilleen.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Pääsiäinenhän on uuden alku. Minäkin päätin kokeilla – ensimmäistä kertaa – tämän wordpress-julkaisujärjestelmän valmista teemaa. Nyt blogini pitäisi skaalautua, latautua, toimia paremmin myös mobiililaitteissa, puhelimissa ja tableteissa kuin vanha paljolti itseräätälöity sivupohja. Sivupalkissa on nyt Instagram-kuvakin, jossa tullenee näkymään satunnaisia kännykkäotoksia… Blogin tekstipalsta on minusta turhan kapea, ja hieman muitakin asioita karsastan, mutta, mutta…
Onko mielipiteitä? Kommentoinnin pitäisi edelleen toimia(, joillakin selaimilla kommentointi on heti tuolla otsikon alla), – olisi edelleen mieluista niitä lukea, tällä kertaa mielipiteitä ulkoasusta kuulla …
Onhan tätä kokeiltava. 🙂
Tuo veden roiskuttaminen on vanha perinne ainakin Unkarissa, unkariksi ”locsolkodás”, jolla hakusanalla netistä löytyy niin tekstiä (unkariksi) kuin kuviakin. Aikanaan kylän nuoriso kokoontui kaivolle toisena pääsiäispäivänä. Poika heitti ämpäristä vettä tytön päälle, johon katse oli tarttunut ”sillä silmällä”. Nykypäivänä Unkarissa nuoret ja varttuneemmatkin miehet pukeutuvat toisena pääsiäispäivänä parhaimpiinsa ja tekevät vierailuja sukulaisiin ja tuttaviin. Vesi on vaihtunut eau de cologneen tai vastaavaan, jota pirskotellaan talon naisväen päälle. Joka talossa on varauduttu näihin vierailuihin ja kaapeista löytyy monenmoista tarjottavaa, niin syötävää kuin juotavaa. Kerran mukanaolleena, reissulta palataan hilpeässä tunnelmassa.
Onko tapa Unkarista vai Puolasta, tähän saa varmaankin kaksi erilaista vastausta, riippuen keneltä kysyy.
Kiitos Antti, tämäpä täydensi hyvin tuota minun (puolalaisneidolta kuulemaani) tarinaa. Siis selkesti sillä on jonkinlainen ”kosioretkiiin” liittyvä juonteensa.
Eau de colognen pirskottelu kuulostaa paljon paremmalta kuin ämpärillinen vettä niskaan. 🙂
Kännykkäversio näytti erittäin hyvältä, joten pitipä tulla tarkastamaan uusi ilme myös täällä nettiversiossa. Hyvältä näyttää myös täälläkin. Hetken kuitenkin menee varmasti silmän tottumiseen, sen verran paljon ulkonäkö on muuttunut. 🙂 Vaikka tämä jo nyt hyvältä näyttää, niin kävi mielessä, että kokeilitko miten toimisi, jos vaihtaisi vasemman mustan alueen tyyliksi saman vaalean ja leveän tyylin kuin on tuossa oikean laidan columnissa? Tosin silloin tietenkin pitäisi myös yläbanneria levittää. 🙂 Koska tykkäät puukotella css-koodia, niin uskallan ehdottaa… 😉
Pasi, hienoa, että joku kommentoi ulkoasua, johon itsellsenäkin on vielä etäinen suhde. Eniten häiritsee, että kommentointi on ylhäällä.
Ehkäpä minä viikonloppuna vähän puukottelenkin. Kiitos vain vinkeistä. Katsotaan nyt mihin ryhdyn, mihin rahkeet riittää. 🙂
hei! Aika hassua että otsikon ”Lappi” alla on tekstiä, jossa kirjoitat oelvasi matkalla Ouluun?? Siis eihän Oulu ole millään muotoa lapissa, kuten en itsekään asu lapissa, vaikka kotini sijaitsee yli 100 km pohjoiseen Oulusta. Lappi on vielä tästä oikeasti paljon kauempana, sanoisinko että Oulusta noin 300 km pohjoiseen??!!
Hei Anja, ei tuossa postauksessa todellakaan ole paljon Lapista, sieltä poistulosta vain ensimmäinen kappale. Ja onhan tuossa tunnisteena myös Meksiko, vaikka se nyt on Oulusta liki 9000 kilometrin päässä. En noita tunnisteita niin kauhean tarkkaan mieti, niin kuin nyt en aina kaikkea muutakaan mitä tänne kirjoittelen. 🙂 Useimmiten tahtovat olla sellaista tajunnanvirtaa. Toivottavasti ei haittaa, että Lappi-aiheen äärelle turhaan harhauduit.
Lapin rajoista puheenollen minulle Lapin raja kulkee Napapiirillä. Rovaniemi on portti sinne, sen pohjoispuolelta se alkaa. Ja pian sinne taas pääsee.
Aurinkoista kesää sinulle sinne Oulun pohjoispuolelle. 🙂