Eiliseen kuva-arvoitukseen liittyen piti käydä tänään samoilla sijoilla, muutenkin oli käytävä duunissa hakemassa parit tiedostot.
Pronssinen taideteos on Veijo Ulmasen ”Akku” (1999), joka on yliopiston päärakennuksen ja Saalastinsalin edessä. Siitä en eilen hoksannut kokonaiskuvaa ottaa, joten kävin kännykameralla räpsäisemässä otoksen. Siinä on mukavasti erilaisia osia jotka minä ainakin tulkitsen yliopistomme tieteenaloja kuvaaviksi: on humanismia, tekniikkaa, lääketiedettä, biologiaa etc. Ja on Akku. On virtaa.
Ja käsikuva on patsaasta, joka on myös samalla aukiolla ja se näkyy suoraan edessä kun tulee pääovesta ulos. Se pystytettiin kun oli yliopiston 50-vuotisjuhlat eli 2008. Tekijän nimeä on löytänyt, en edes veistoksen nimeä. Pitää tässä joskus ottaa selvää… Vai osaako joku kertoa? Eilisessä kuvassa aurinko oli merkki tiedon valosta? Valoisammasta tulevaisuudesta? Paistaa se päivä kriisiyliopistoonkin?
Tänään aamulenkin harmaus ja suunta eivät olleet ainoita ”poikkeuksia” päivässäni. Palmusunnuntain retriittini erilainen kuin aika usein. Ei, en voinut lähteä ajelemaan pohjoiseen kuten niin kuin usein olen tehnyt. Pehtoori lähti, minä jäin. Jossain välissä hoksaan että en ole varautunut virpojiin! Turha huoli oli tuo; ei näillä seuduin niitä enää näy. Kujan ja lähikujien lapset ovat muuttaneet pois kotoa, avioituneet, lähteneet maailmalle, muuttaneet pääkaupunkiseudulle … ei ole Rantapellossa enää virpojia.
Oikeastaan en kaivannutkaan.
Kuuntelin musiikkia isosti: https://www.youtube.com/watch?v=WJTiXoMCppw (tämä nyt vaan on yksi maailmanhistorian parhaista biiseistä), ja paras esitys. Hallelujah!
Tästä biisistä toiseksi paras versio on tämä uusi: http://www.itv.com/news/2014-04-10/singing-priest-surprises-wedding-with-hallelujah-song/) Itkin ja nauroin. Suosittelen, voi kuunnelkaa!
Pääsiäisen odotusta, ihmiset!
http://archive.is/BcCOq
No, niin. Siispä olit ihan oikeassa. Vastatuuleen. Kiitos, Laura.
Hahaa, minäkin harhauduin tuosta eilisestä keskustelusta. Ajattelin, ettei missään muualla voi olla tuollaista petrooli seinä ja sen edessä häkkyrä -yhdistelmää kuin Saalastinsalin edustalla, mutta luulin olleeni väärässä, kun Lauran veikkaus meni ”väärin”. No, ei tullut suurta vahinkoa, sopivasti vain hämmennystä elämään 😉
Hyvä, että moni on tietävämpi ja fiksumpi kuin minä. Hämmennyksen aiheutus tarkoituksetonta, tietämättömyyttäni. 🙂
Kiitos tuosta Leonard Cohen linkistä. Herra on tuttu jo vuodesta 70, kiitos opiskelutoverini Lahden teknillisessä opistossa, mutta tämä oli minulle uusi tuttavuus. Leonard on täyttä musiikkia isolla M:llä. Laulutaidossa hänet hakkaa moni, mutta se kokonaisvaikutus minkä hän saa aikaan…ei jätä kylmäksi. Hyvää pääsisäisen aikaa.
Antti, 70-luvulla minäkin Leonard Cohenin löysin. Ainakin kaksi LP-levyä on vieläkin tallessa. Jotenkin minulle tulee aina hänen laulustaan mieleen ”sielukas”. Ei jätä kylmäksi, vaikka kylmät väreet kulkeekin. Hyvää hiljaista viikkoa ja pääsiäistä sinullekin.
Kuulin Cohenin musiikkia Songs of Cohen -levyltä 70-luvun alussa ensimmäisen kerran. Olin opiskeluun vaaditussa kieliharjoittelussa Lontoossa anglikaaninunnien ylläpitämässä naisten täyshoitolassa, ja siellä oleskeluhuoneessa oli kyseinen levy. Sitä soittelin ja kuuntelin eikä koti-ikävä hellittänyt yhtään, päinvastoin.
Siitä lähtien olen Cohenia kuunnellut ja tykännyt, vaikka tutustuminen hänen musiikkiinsa alkoi alavireisissä tunnelmissa.
Leonard Cohenia anglikaaninunnien täyshoitolan oleskeluhuoneessa 1970-luvun alussa?!! Kuinka viehättävä tarina! Kiitos tästä, Kaija. 🙂
Jo lähtökohtaisesti alavireistä Cohenin musiikki onkin, eikö? Mutta eihän se tee siitä yhtään huonompaa kuin joku muu.
Oulun yliopiston päärakennuksen vieressä olevan patsaan nimi on Vastatuuleen. Se kuvaa yliopiston perustamiseen keskeisesti vaikuttanutta Kerttu Saalastia ja sitä vastustusta, jota hän työssään koki. Kädessä on yliopiston perustamisasiakirja. – Patsaan on veistänyt hänen poikansa, kuvanveistäjä Risto Saalasti. – Eikö todellakaan ole mitään tietoa siinä patsaassa?
Hei Marketta, ei ollut patsaan tienoilla mitään lappua. Mutta nyt on minuakin valistettu, kiitos sinun, ja
Laura löysi linkin, jossa kerrottiin patsaasta…
http://archive.is/BcCOq
Nyt on blogini kello jotenkin tuhannen sekaisin: tai siis kolme tuntia heittää. Mitähän osaisin tuolle tehdä…
Leonard Cohenin musiikki ei ole alavireistä. Se on melankolista tai surumielistä, mutta ei alavireistä. Äänessä, vaikka matala onkin, on paljon ns. ylä-ääniä, jotka tekevät siitä soinnukkaan. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoititte, mutta vanhana kuorolaisena (ja paljon alavireistä laulua kuulleena) halusin tämän julkituoda.
Ihan totta, Antti. Melankolista, alakuloista, – ei alavireistä. Huolimaton sanavalinta oli minulla.
Cohenin viimeisimmällä levyllä, Old ideas, on tuttu, melankolinen tunnelma, mutta se ei ole surumielinen mielestäni kuitenkaan.
Hänen laulamisensa on muuttunut lähinnä kuiskaukseksi, mielenkiintoiseksi sellaiseksi.
Viimeistä levyään en ole kuunnellutkaan, mutta yhden youtube-videon muutaman vuoden takaa näin. Laulu todellakin oli kuiskauksenomainen. 😉
Leonard Cohen -Faniklubin miitinki! Olin myöhästyä, ilmoittaudun mukaan.
Kun on seurannut Yle-Teeman erinomaista historiasarjaa ´Juutalaisten tarina´, joutuu Cohenin(kin) nerouden edessä miettimään: onko se juutalaistaustasta versoavaa?
Ajatukseni tueksi oheistan pari esimerkkiä amerikkalaissäveltäjistä:
Harold Arlen (isä juutalainen kanttori), tunnetuin biisi ”Over the Rainbow”.
Leonard Bernstein (vanhemmat Ukrainan juutalaisia), tunnetaan ”West Side Storysta”.
Irving Berlin (syntyi juutalaisperheeseen Mogiljovin kuvernementissa Valko-Venäjällä); säveltänyt laulun ”White Christmas”.
George Gershwin, Jerome Kern, Richard Rodgers; samanlaisen taustan omaavia lauluntekijöitä kyllä riittää!
Takaisin Coheniin. Hänestä ON tullut kuiskaaja. Mutta eipä siitä juuri haittaa ole.
Kunnioitettavin Tuulestatemmattu, parahin Cohen-fani Reija: ´Hallelujan´ ystävänä pidätte todennäköisesti myös Old Ideas -levyn biisistä ´Amen´ (lue eimen). Aamenen sisältävä CD on lainattavissa kuuntelukäyttöönne heti kun palaatte maalikylille rakkaalta Hangasojaltanne.
Hyvää Pääsiäistä!
Kristas Kaggöödi Jamm´jest – Tuodi Kaggöödi!
Totta puhuen, Koivu, hieman ihmettelinkin kun et aiemmin ilmoittautunut … 😉
Juutalaisia nerojahan on toki suunnilleen kaikilla muillakin taiteen aloilla: kirjailijoista Kurt Vonnegut, Saul Bellow, Arthut Miller, Paul Auster, olivat lukiovuosina lukulistalla vahvasti edustettuina. Ja entäs Woody Allen omalla sarallaan.
Kiitos, kyllä mielelläni otan Old Ideas -levyn lainaksi kuten tapaamme (17.5.?). Minullahan on sinulta saatu C-kasetillinen Hallelujah-versioita. Olisi soveliaista musiikkia tänne hiljaisen viikon hiljaiselle Hangasojalle, mutta C-kasettisoitinta kun ei ole…
Tästä huolimatta, hyvää pääsiäistä, paaston loppukilvoittelua. …