Oli pakko päästä merenrantaan, Möljälle. Vaikka lähtö viivästyi, oli siellä vielä kymmenen jälkeenkin seesteistä, hiljaista, rauhallista. Olin kauan. Jäät lähteneet, lintuja. Västäräkkikin. Aika törstinä on. 😉
(kannattaa klikkailla kuvat isommiksi, ehdottomasti kannattaa)
Siis enää vain vähäsen kesään, … siltä tuntui.
Minun massallani ei paljon hypähdellä, mutta mieli hypähteli ilosta, keväästä. Hiljaa mielessäni lauleskelinkin. Mutta vain mielessäni. 😉
♬ ♬♬ ♪♪ ♬ ♪♪
Pajunkissoja, paljon. Ja tyrnipensaan oksia. Jotenkin aika ornamentaaalisia, kauniita ovat.
Jäät lähteneet. Aallonmurtajalla mukava istuksia. Katsella, nauttia.
Ennen kuin lähdin halliin ja kaupungille, kävin vielä kuvaamassa siilot. 
Olipa mukava kun oli aikaa itsellä käydä hallissa ja ruokakaupassa, kaikkea hyvää kokkailtavaksi ostin. Nuoripari kävi sitten syömässä; pehtoori savusti lohirullia, minä tein lisukkeita ja jälkkkärit. Festaa laittelin kesäisempään kuosiin, vaihtelin tabletit, lisää yrttejä, kukkia. …
Pehtoori jo pihan siistinyt, haravoinut, pensaiden juuret putsannut. Minulle ei jää kuin hifistely. Ja tänne sisälle ”pientä-kesää-kohti” -sisustelua.
Melkein olisi tehnyt mieli lähteä Raksilaan katsomaan matsia: viimeksi olen käynyt Kärppien peliä livenä katsomassa noin 10 vuotta sitten. Tänään olisi ollut mukava olla paikalla! Jäät voi nyt lähteä hallistakin. 🙂