Varjoista ja valoista

Varjoista puhutaan useimmiten tummana, ikävänä, surullisena asiana: ”Asioilla on varjopuolensakin”, ”kadun varjoisella puolella”, ”varjojen valtakunta”, ”se heitti asiaan varjonsa” — sitä minä vaan, että ei ole varjoa, jollei jostain tule valoa. Töistä tullessa takkahuoneen verhon varjossa näkyi – varjo?

Ei, vaan minä näin tässä auringon. 🙂 Pyryisen, takatalvisen puolivuorokautisen jälkeen kevätaurinko näyttäytyi varjon kautta hyvin lupaavana.

Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!                  

                                     – Nuuskamuikkunen (Taikurin hattu)

Kyllä, kyllä minulla on ikävä. On taas niin suuri ikävä esikoista.

No mutta, … kevätkään ei tuo lasta kotiin. On ajateltava muuta.

Itse asiassa en tullut töiden jälkeen suoraan kotiin, vaan Teknologiakylän kautta. Siellä kun on fysioterapeutin vastaanotto. Ja hyvän fysioterapeutin onkin. Viikko viikolta olkapääni voi paremmin. Ja kotiin tullessa kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyi, sillä pehtoori oli tehnyt ruoan valmiiksi. Paistettua siikaa ja perunoita, riesling lasissa. Ei valittamista. Kerrassaan päinvastoin. 

Viikonloppu alkanut siis vallan hyvin.

Ajatuksetonta surffailua ja Facebookissa notkumista tässä harrastellut. FB:ssa on nyt ”in” finngenerator, jolla voi löytää ”sisäisen suomalaisensa (inner finn): kokeilehan

http://www.visitfinland.com/campaigns/finngenerator/public/en/

Generaattori antoi minulle nimeksi Meri Rinne. Ei niin huono. Merta ja tuntureita rakastan, niiden rannoilla ja kupeilla vaellan ja kuljen. Niin ajattelin huomennakin tehdä, tuntureille ei pääse, mutta merenrantaan. Viikonlopun ohjelmassa on – paitsi niitä ainaisia lukemisnippuja – ulkoilua ja kaikkea muuta tavanomaista.

Ja sitten www-sivuremppaa. Viikolla asettamani kysely blogin kuvien suurentamisesta keräsi kiitettävästi vastauksia: 40! Ensinnäkin mukava nähdä, että teitä ”siellä jossain” oikeasti on ja toiseksi kyselyn tulos motivoi laittelemaan kuvia myös isommiksi klikattavaksi.

Vain viidennes vastaajista ilmoitti, ettei koskaan klikkaile kuvia isommiksi. Ja yksi teistä kertoi, että ”monet kuvat päätyvät tietokoneen taustakuviksi”. Mukava. 😉 Näyttäisi siis siltä, että on hankittava lisätilaa ja toisaalta ajattelin kyllä tyhjennellä edelleen noita www-sivuja, perkata vanhoja matskuja pois.

Kevään tullessa…