Hiljalleen laittauduin töihin, aamukahvipöydässä lueskellen, kauppalappua pitkään kirjoitellen, … vaikutti hyvin levolliselta, totta puhuen vähän turta olo. Meikkasin huolellisesti, mietin samalla, miten päivän luentopätkän aloittaisin. Sitten tuskainen vaatteiden etsiminen: kolmannet kelpasivat – ja sitten koko päivän töissä oli sellainen ”remontoimaan menossa” -olo. Farkut ja virttynyt villatakki oli ehkä sittenkin se huonoin harkituista vaihtoehdoista. No, ihan sama.
Töissä vähän kuin puoliunessa, … kirjoittelin vastauksia sähköposteihin, jäin kuuntelemaan opiskelijoiden jutustelua käytävässä, ja yhtäkkiä tuli ihan hurjan vanha olo. Tein tenttikysymykset, etsiskelin avaimiani, totesin, että eväänä olleesta omenasta ei tullut kuin paha mieli – huono oli, pahaa, appelsiineja olisi voinut syödä toisenkin. Kuuntelen kun pari kandilaista käy purkamassa ahdistustaan.
Luento – tai paremminkin parituntinen opinto-ohjausinfo sujui, heräsin tähän maailmaan, minustahan on mukava luennoida, mutta tavoistani poiketen hyvin rauhallisesti sain tietoa jaettua, kysymyksiin vastattua. Ei mitään suuria intohimon, vaahtoamisen pätkiä, levollisesti asia eteni, mikä tuntui mukavalle. Ja se vanhan olokin meni ohi. 🙂
Kävin tiedekunnassa, olisin kysellyt, joko professuurilausunnot ovat tulleet, tänään kun oli määräpäivä niille, mutta en löytänyt ketään, kuka olisi tiennyt.
Niin tahtoo nykyään yliopistolla käydä aika usein, – sikäli kuin opiskelijoita on uskominen. Sanoivat, ettei juuri kukaan tiedä muusta kuin juuri ja juuri omasta jutustaan. Arjesta ja käytänteistä ei tiedä juuri kukaan. Taitaa se niin olla.
Sähköposteista voisin kertoa…
… ja ennen kuin ryhdyn tätä liki flegmaattista päivääni tähän enempää sepustamaan, lopetan. Tylsäksi käy tämmöinen!
Huomenna aprillipäivä! Kerron aprillista! Sen historiasta. Se ei ole tylsää se. Siispä huomiseen, hyvät ihmiset!
Ei yhtään tylsää, kuulostaa varsin jännittävältä ja monipuoliselta päivältä minun päivääni verrattuna 😉
”.. kukaan tiedä muusta kuin juuri ja juuri omasta jutustaan. Arjesta ja käytänteistä ei tiedä juuri kukaan..”
Stämmer! Tässä suhteessa yliopisto ei ole muuttunut (ainakaan) seitsemään vuoteen.
Ja professorien hajamielisyys on hyve. Sen taakse voi aina kätkeytyä.
Frau Doktor Professor Satokangas; muistattehan olla riittävän hajamielinen?
Katri, sinun tämänhetkisellä ”työmaallasi” varmasti riittää välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita paljon enemmän kuin minun konttuurissani. 😉 Kaikki on kovin suhteellista.
Hajamielinen professori? Olen sitä, – mutta ihan ilman professuurin määräaikaista virkanimikettäkin olen tietyissä asioissa hyvinkin hajamielinen. Siis jos hajamielisyys on professorin hyve, niin siltä osin asia kunnossa.
Mutta on sanottava tuohon toiseen ”käytänteistä ei tiedä juuri kukaan… ”-juttuun jotain. Minä kun olen pitänyt asianani ja tavoitteenani, että olisin juuri se, joka jotain tiedän käytänteistä. Vähän sellaista opiskelijat ovat antaneet ymmärtääkin. 🙂 Että edes yritän käytännön apuja jakaa.
Sen lisäksi että päivän postaus on tylsä, alan vielä tekemisilläni kommenteissa leuhkimaan. No huh, huh – tämmöinen loppukoon ja joku roti palautettava tänne Temmattuunkin. Huomenna Aprillia!
Nyt on jo huomen.
Olen saanut varmalta taholta tietää että, Vladimir Vladimirovitš Putin on tullut (oikeasti) uskoon ja päättänyt
(1) peruuttaa Krimin anastuksen, ja
(2) pahoittelee Isä Aurinkoisen toteuttamaa Karjalan ryöväystä.
Uunituoreen ohjeistuksen mukaan:
(a) Krimin itsepuolustusjoukoille on luvattu esteetön pääsy Venäjälle, ja (b) Kremlin toimeenpaneville komiteoille on annettu käsky valmistella Tarton rauhan rajojen länsipuolella olevan venäläisväestön siirtoa äiti-Venäjän turviin.
Tietolähteeni puhuu uskoakseni totta.
Mitä ilmeisimmin meillä on sama tietolähde, jolta minä puolestani olen saanut tietää, että historiantutkijoille valmistellaan esteetöntä pääsyä Venäjän arkistoihin ja muutoinkin kaikki viranomaistoiminta (mukaanlukien tullilaitos rekkaliikenteen osalta ja lehdistön sananvapaus tiedotusvälineiden osalta) vähittäin siirretään länsimaisen mallin ja demokratian sääntöjen mukaisiksi. Lisäksi ihmiskaupan lopettamiseksi ja poliittisten vankien vapauttamiseksi on asetettu työryhmiä ja komiteoita, joiden toiminnnan tuloksista saanemme mitä pikimmin tietoa.