Kuinka tuntuukaan hyvälle kun on vuodenajat säiden puolesta taas paikoillaan. Ohut lumikerros, joka eilen ja toissayönä satoi loi vaikutelman, että on ollut oikea talvi, joka tänään lähti hiipumaan kohti kevättä. Linnut lauloivat aamulla, vesi lirisee räystäillä, seinänvierustoilla on lämmin, oli aurinkolasien aika, untuvatakki oli lenkillä ihan liikaa, taivas sininen ja korkealla. Ajatukset harhailivat jo tulevassa, jo keväisinä. Kovasti toivoin näkeväni joutsenia, turhaan.
Sulassa näkyvä heijastus – kummasti pidän tästä kuvasta.
Nyt taitaa olla taas se kerta kun kuvat kannattaa klikata isommiksi.
Hauras lumi-jääpinta lohkeilee kauniisti.
Sorsat ihan sen näköisiä kuin miettisivät uskaltaisiko sulaan astua.
Takana näkyvät minulle kovin tärkeät Ilo-kivet.
Vesi jo noussut jäälle.
Edellinen kuva photoshopin säätöjen jälkeen muuttui sisustuskankaaksi.