Alku oli hyvä. Ei kiirettä, ei liian aikaisin kotoa lähtemistä. Seesteinen aamiainen, kevyt, millä on päivän fiiliksessä merkitystä. Kotoa ja työhuoneesta kannoin sylykselliset kirjoja palautettavaksi kirjastoon; luento on ohi, päivitetty, kirjat nyt tarpeettomia.
Pitkä tovi aamukahvilla työkavereiden kanssa. Vain kahvilla, ja lounastauolla riitti iso, ihana appelsiini ja proteiinijukurtti. Sen jälkeen kuitenkin jo hain kuppilasta ”ylimääräisen” cappuccinon, jota ei voi juoda ilman säällistä sokerimäärää. Kolmeksi olikin jo äidin kanssa aika optikolle, joten en ehtinyt mitään välipaloja töissä mussuttaa.
Menimme Stockan vintille syömään tanskalaiset katkarapuleivät; niistä pidän kovasti. Mistähän siellä katkikset hommaavat, kun ne ovat niin erinomaisen hyviä? Ihan kuin Tanskassa. 😉 Leipään kuuluu myös majoneesia, paljon, hyvää, sekä kananmuna, paksu leipäviipale, toki myös vihreää. Kieltäydyn sentään isosta vadelmakakkupalasta, jollaisen äiti halusi.
Illansuussa kotiutuessani sitten repesi. Valion Aino-jäätelö ”Samettinen nougat” vei, ja nyt olen halkeamispisteessä.
Ja kun juuri tälle illalle olin suunnitellut järjesteleväni vaatekaappini. Pistäväni UHF:lle/Pelastusarmeijaan pienet ja kulahtaneet paitapuserot ja farkut. Nyt ei päälle mahdu MIKÄÄN! Enhän minä kaikkea voi kierrätykseen viedä!
Asialle on tehtävä jotain. Minä vaan jo mietin, että mikähän on se pettämättömän perusteltu (teko)syy, jolla huomenaamulla sallin itselleni taas laiskottelun ja autolla menemisen töihin. Sitä miettien palaan vaatekaapin ääreen: tiedättekö siellä selvästikin asustelee kaloreita, jotka syövät vaatteita pienemmiksi! Onko muilla sellaisia?
Senkin rontti! Ihan tästä mahtavasta, veden kielelle nostattavasta kuvauksesta innoittuneena piti mennä Aino-purkille ja heittäytyä uuden lumikerroksen luoman talvifiiliksen lohdukkeeksi vadelma-mustikka-suklaa-jäätelön myötä kesäisen makunautinnon vietäväksi. Täällä on lunta taas reilusti… Juuri kun krookusten pti nousta, äh, mitä siitä. Maistelen marjoja!
Hi-hii! Joku muukin sortuu… Hyvä Mekuru! Jäätelö on parasta lohturuokaa lumen tullessa, tai sen puutteessa, tai töiden rasittaessa tai ihan milloin vaan, eikä tarvitse olla mitään lohdutettavaakaan. Jäätelö (italialainen ja Aino) on aina hyvää!