Työpäivä yliopistossa.
Mitäkö ihmeellistä siinä on?
Oulun yliopistossa moni miettii nyt, että kuinka kauan on työpäiviä. Iltapäivällä yliopiston johdon järjestämässä ”Missä mennään” -tilaisuudessa kerrottiin se, mistä on huhuiltu jo viime vuoden lopulta lähtien: YT-neuvottelut alkavat ensi viikolla. Koskevat 1700 henkeä ja 130 henkilötyövuotta pitäisi säästää henkilöstömenoissa tänä ja ensi vuonna. Neuvottelut ovat osa ”talouden tasapainotusohjelmaa, jonka tavoitteena on löytää vuositasolla 5,5 miljoonan euron säästöt vuoden 2015 loppuun mennessä”.
Yyteet eivät koske humanisteja. Tasapainotusajasta huolimatta meidän oppiaineessa pistettiin nyt se toinenkin professuuri auki, eikä professuuria suinkaan eläköitymisen myötä jätetä täyttämättä kuten isoissa tiedekunnissa vastaavissa kohdin tehdään ja tullaan tekemään. Säästöjä toki meillekin tulee, mm. sijaisia ei palkata, mikä merkinnee ensi vuodeksi ainakin sitä, että me viisi yo-lehtoria tehdään kuuden hommat – noh, sehän on kätevää kun tekemistä on muuten niin hintsusti. 😉 Mutta eiköhän tuo vuosi mene (”sopeutetaan” vai miten se termi menee), mutta henkilökohtaisesti tämä talouden tervehdyttämisohjelma koskee minua ehkä eniten toimenpideohjelman tämän kohdan vuoksi: ”tuloksellisuuden parantaminen opetus-, koulutus- ja tutkimustoimintaa tehostamalla”.
Ensinnäkin pahoin pelkään tämän väistämättä johtavan koko yliopistossa annettavan opetuksen ja koulutuksen laadun heikkenemiseen: ”pienemmillä resursseilla on tehtävä parempaa tulosta” -yhtälö kun näyttää näin humanistin matikalla aika suoraviivaisesti johtavan siihen, että määrällä korvataan laatu. Ei hyvä.
Ja toisellakin tavalla asia koskettaa. Muistanette kun joulun alla kerroin tulleekseni nimitetyksi tällaiseen KLIKS Sen myötä seurasi sitten jäsenyys myös tiedekunnan koulutustoimikunnassa sekä aineenopettajakoulutuksen johtoryhmässä. Siis kaikilla mahdollisilla tasoilla joudun osaltani suunnittelemaan ja tekemään ”opetuksen ja koulutuksen tuoton tehostamista”. Paljon palavereita, yritystä, monenmoisista periaatteista ja ideoista luopumista? Aika näyttää.
Nyt on kuitenkin vielä huominen luento koetettava saada viimeisteltyä ja valmisteltava osaksi yliopiston laadukasta tutkimukseen perustuvaa opetustarjontaa. 😉
Hurja ja kurja uutinen oli tämä. Ei hyvä! Monen tutun työpaikka on vaakalaudalla, eivätkä nämä linjaukset toden totta tee hyvää opetuksen ja tutkimuksen laadulle. Täällä Savossa taitaa yliopistossa mennä vielä vähän paremmin, mutta ammattiopistossa ja AMK:ssa yt:t juuri loppuneet ja parhaillaan menossa…
Kyllä uutinen varmasti koskettaa tavalla tai toisella jokaista yliopistolaista ja jättää jälkensä moneen tekemiseen. Toivottavasti myös tervehdyttää.
Kyllähän nämä eri oppiasteiden yyteet koskevat monia, monia oppiasteita ja -laitoksia. Nauttikaapa vielä siellä Savon suunnalla korkeakoulutuksen supistamattomuuksista.
1700 henkeä, HärreGyyd! Ja 130 henkilötyövuotta!
Mitä se on?
”Meidän tulee peljätä ja rakastaa…”
Sunnuntaina tapasin pitkästä aikaa vuosien takaiset tutut: isä, äiti ja virtuoosimaisen lahjakas pianistipoika.
Venäläinen isä, valkovenäläinen äiti, poika syntynyt Valko-Venäjällä. Vanhemmat geofysiikan tohtoreita (OY); poika hioo taidetohtoriuttaan Sibelius-Akatemiassa.
Jutustelussa tuli OY:n vuoro. ”Että onko sitä leipää riittä…?” Kuulemma on, duuneissa ollaan.
Teidän, prof. R.S. lisäksenne tunnen siis ainakin kaksi (2) ihmistä (+ pari muutakin), joita YT ei koske.
No problem, OY:ssa kaikki hyvin.
Niin, humanisteilla, kauppatieteilijöillä ja kasvatustieteilijöillä ja arkkitehdeillä (= pienet, vähän kuluttaneet, tarpeeksi tuottaneet tdk:t) on asiat sikäli hyvin, ettei yt-neuvottelut koske, mutta ei sitä nyt sentään henkseleitä paukutella.
Ja ainakaan töistä ei ole pula. 😉 Niitä riittää.