Pureva pakkanen vaihtui yön aikana tuhnuksi lumisateeksi. Siitä huolimatta olin kameran kanssa liikkeellä.
Pitkästä aikaa kiertelin hautausmaalla, uudellakin puolella. Enkä yhtään uutta erikoista nimeä löytänyt (ks. aiempia löytöjä KLIKS), mutta sellaisen huomion tein, että kaikenlaista tavanomaisesta poikkeavaa oli hautausmaalla: lyhtyjä puissa, tuulikelloja, pieniä puureliefejä puissa, olipa yhdellä haudalla joulukuusikin!, – koristeltu sellainen!
Sitten satuin uudelle haudalle, kuvasin ruusuja, ja jotenkin puuristissä ollut päivämäärä pisti silmään: minun syntymäpäiväni. Joku kanssani samana päivänä syntynyt oli vastikään haudattu. Tuntui vähän kummalliselle.
Tänään on ollut vapaapäivä, tänä vuonna niitä ei ole juuri vielä näkynyt. 😉 Siis lupapäivä. Mistähän se sana juontaa juurensa? Luvan kanssa töitä tekemätön? Luvallisesti vapaalla? Tiedä häntä. Ihan omalla luvalla olen ollut koko päivän koskematta yhteenkään työjuttuun.
Ja päivä huipentuu illalliseen: lähdetään Holiday Inn´iin, jossa Pohjois-Pohjanmaan keittiömestarit ovat kattaneet pöydät notkuviksi Piemonten herkkuja. Otan kameran. Kerron huomenna.
Ohhoh, aika erikoisia juttuja suomalaisella hautausmaalla. Näköjään tässäkin asiassa on olemassa ”trendejä”. Monta peukkua lupapäivälle. Hyvä sinä! 🙂
Näyttää olevan trendejä hautalehdoissakin… hieman kummeksuin, sen verran perinteisiin tapoihin olen jämähtänyt…
Lupapäivä oli kyllä hyväksi; tänään on sitten jo taas ollut intoakin lueskella oululaista lastensuojelua vuosikymmenien takaa ja säätyläiselämää 1700-luvulta. 🙂
Ukkini etunimi oli Euto. Kotoisin Sakkolasta, hauta löytyy Intiöstä uudelta puolen. Mielenkiintoista on, että kaikille muille perheen lapsille annettiin suhteellisen normaalit nimet. Yksi tytöistä tosin oli Aina Katri ja toinen Anna Laina. Tietääkseni ainakaan hänen isänpuolen suvusta kyseinen nimi ei tule. Sedällä ja kahdella serkkupoijalla nimi on toisena nimenä, muuten en siihen ole törmännyt.
Niin! Ja onnea professuurista! Jotenkin mennyt täysin ohi, kun ei ole enää yliopistolla pyörinyt muutamaan vuoteen.
Kiitos Laura nimestä. Euto on kyllä aika outo :). Pitääpä koettaa etsiskellä. Anna Laina on samaa sarjaa kuin Anna Sadetta jonka joskus olen Kemin maaseurakunnasta löytänyt. Jänniä ovat.
Professorin (JV) hommia hoitelen nyt vain tämän lukuvuoden hänen eläköidyttyään. Elikkäs olen määräaikainen proffa vain. Ensi vuonna sitten toivottavasti joku uusi, ”oikea” virassa ja minä palaan omaan duuniini. 😉
Kun asuimme Suomessa, eräänä vuonna äiti, samana vuonna ja taisi olla samassa kuussakin syntynyt kuin minä, hyppäsi Vantaankoskeen oman poikani ikäisen vauvan kanssa. Menehtyivät, tietty. Kyllä oli outo tunne kauan. Surullista.
Kyllä tuollainen tuntuu; tekee omakohtaisemmaksi uutisen, tiedon.