Eilinen ilta Tervaporvareiden Herkkupöydässä (Holiday Inn) oli vallan mieluisa, – niin seuraltaan kuin pöytien antimiltaan. Mikäs minulle voisikaan olla mieluisampaa kuin syödä hyvin, hyvässä seurassa, tavata vanhoja ja uusia ruokaystäviä?
En kovin paljon kiusaa illan kuvilla, mutta muutama on laitettava ja kerrottava, että Vitello tonnato vasikan sisäpaistista ja barolossa lillutetut etanat olivat jotain ylivertaisen italialaista ja erinomaisen hyvää, ei vain minun vaan koko pöytäseurueen ja monien muidenkin mukana olleiden mielestä. Jälkiruoista jumalaiset pähkinät ja rakenteeltaan, saatikka maultaan, erinomainen panna cotta jäivät makumuistoihin. Tuulihatut oli täytetty mascarponen, espresson ja tomusokerin sekoituksella, – miksen minäkin sellaisia tekisi? Varmasti teenkin. Olivat sen verran hyviä!
On munakkaita, ja on munakkaita. Tässä yksi parhaista ikinä.
Sitä minä ihmettelin, että miten se saattoi kylmänäkin olla niin hyvää?
Piemontelaiset tartarit saavat mielenkiintoisen säväyksensä sitruunasta.
Insalata Capresen modifikaatio: kirsikkatomaatit puolikuivattuna. Kyllähän tämä(kin) toimi!
Vitello tonnatoa olen toki tehnyt itsekin, mutta kyllä maku on ollut vain varjo tästä erinomaisesta ruoasta. Minun versioni on ollut kalkkunasta (LappItalia, s. 55), tämä eilinen oli vasikan sisäpaistista. Ja se oli niiiiiin hyvää.
Panna cotta vailla vertaa.
Illan punaviinistä pidimme, ja kuva on julkaistava ihan noiden
bokeh-helmiäistenkin (vasemmalla) takia. …
Kun oli sellaisista toissa päivänä tuolla kommenteissa puhetta.
Tänään?
Ulkoilua, graduja, huushollihommia, pyykkiä, äsken Skype Meksikoon (voi pientä siellä…) ja paras punaviinikastike, minkä koskaan olen tehnyt! Mistäkö se syntyi? Perjantaina sattui niin, että meillä oli viiniksi valikoitunut Alkon uutuuksista itävaltalainen Zweigelt-viini (tyyriskin) ja se oli niin outoa, etten sanoisi pahaa, että meillä jäi pehtoorin kanssa juomatta; lasilliset sinnittelimme ja sitten pullon hylkäsimme. Tänään keitin sen kokoon niin, että jäljellä oli vajaa pari desiä, lisäsin fondia, ketsuppia!, sokeria, voita, pippuria, vähän vettä. Keittelin taas kokoon. Kyllähän se täytettyjen poron ulkofileiden kanssa meille ja nuorelle parille maistui. Mutta kyllä tuon olisi voinut tehdä varmaan halvemmasta, paremmastakin viinistä. Täällä blogissa on tapanani viinisuosituksia joskus jaella, nyt annan varoituksen: tämä kannattaa jättää hyllyyn, ja ostaa jotain muuta.