Tavattoman intensiivisen työpäivän jälkeen – kuitenkin ihan normiaikaan – kotiin ajellessa aurinko paistaa lempeästi puiden runkoihin ja latvoihin, tiet ovat sulat, kotipihalla laatoitus jo ihan jäätön, lumeton. Lämmintä. Helpottunut olo; helmikuu alkaa olla ohi.
Viimeinen Arjen historian -luento tänään (noh, harjoitusten palautus -luento, mutta se on eri juttu :)) ja kun luentoni oli osana niin sanottua ”Luentorallia” oli tänään kuulijoita lukioista ja muista oppiaineista. Ylioppilaskunta näitä juttuja järkkäilee, keräsivät palautettakin, lupasivat tehdä minulle koosteenkin siitä, mutta yksi näistä ”ei omista” kävi jo luennon jälkeen kiittelemässä ja sanoi, että olipa mielenkiintoista ja hyvin pidetty luento, ”vaikka en historiasta paljon piittaakaan”. Yesh! Semmoisesta tulee hyvä fiilis.
Ja vaikka yliopistolla oli sellainen yyteettein aloittamistunnelma, ei koko iltapäivän kestäneessä koulutusneuvoston kokouksessa ollut mitenkään tappiomieliala. Ei olla jääty tuleen makaamaan. Kovasti keskusteltiin ja suunniteltiin. Kyseenalaistettiin ja kehitettiin. Mutta vaikka melkoinen kokouskonkari olenkin, on näiden neuvoston kokousten jälkeen aina (nyt oli toinen kerta ;)) melko puhki. Siellä kun on oltava skarppina, pysyttävä valppaana. Ehkä iän myötä turnauskestävyys näissäkin asioissa heikkenee.
Kävimme äsken Juniorin ja kihlattunsa huushollissa; kävin tekemässä ”kaappi- ja tupatarkastuksen” autotalli yms. -remppojen jäljiltä, – pehtoorin projektejahan ne paljolti ovat olleet. Hyvältähän siellä näytti. Ja perheen koirista tämä miehinen! osapuoli alias Unski alias Unto Kaappinen oli tiitteränä. 😉
