Erilaista – ja timing hieman hakusessa?

Nyt kun ollaan olympialaisten alussa, tulee mieleen, kuinka tärkeää on ajoitus. Timing. Se on tärkeä myös kun tekee useampaa hommaa yhtä aikaa.

Ruoanlaitossa, varsinkin vierasruoan ja sen tarjoilun kanssa timing – onnistunut ajoittaminen – on onnistumisen edellytys. Onhan se ajoittaminen monessa muussakin asiassa, esim. töissä, liikenteessä, valokuvauksessa, etc. tärkeää. Nyt on vaan ajankohtaista tuo oikea ajoitus sapuskan suhteen ja oikea ajoitus vapaa-ajan harrastuksien harjoittamisen suhteen.

Koskapa: huomenna on meidän (= paljolti minun) vuoro järjestää kerhomme viininmaistiaiset. Hukihan ”iskee” pari kertaa vuodessa, meitä kun on yhteensä kymmenen: neljä pariskuntaa ja pari kerhossa sinkkua ja kokoonnutaan joka kuukausi, niin siitähän se tulee se, että kaksi kertaa vuodessa on meidän vuoro. Päivät sovitaan yleensä kuukausitolkulla etukäteen, ja valmistautuminen ei siis tule yllätyksenä. Minusta on tavattoman mukava järjestää näitä kestejä. Saatan käyttää touhuun monia iltoja, miettiä teemoja, koota viineistä prujuja tai kokonaisia pieniä luentoja power pointeineen, kuvineen, ”luentoineen”, tehdä monen ruokalajin buffeen tai parhaassa tapauksessa kunnon illalliset. Viimeksi meillä oli viiniteemana Etelä-Amerikka, ja erityisesti Argentiina,  ja sapuskana kaikkea meksikolaista [yllättävää, eikö?]. Italia-teema (Umbria, Italian maakunnat, Toscana vastaan muu Italia, Italia vastaan Espanja yms.) on ollut meillä ainakin kymmenen kertaa erilaisin variaatioin.

Jokaisella kerhomme jäsenällä on oma tyylinsä ja suosikkiviinialueensa ja -maansa, mutta ennakkoluulottomasti on (22 vuoden aikana!) järjestetty jos vaikka ja millä teemalla maistiaisia. Montakin kertaa on ollut teemana ”Uusi maailma vastaan vanha”. Siis erimerkiksi Syrah/shiraz ranskalaisina ja australialaisina versioina. Tai teemana on voinut olla uuden maailman chardonnayt, tai melkein mitä vain. Nyt minulla oli tosissaan aihe hukassa, ja aikaa aika vähän. Niinpä lopulta päädyin kutsumaan (viini) ystävät meille maistelemaan ”kaiken maailman viinejä”. Niitä siis huomenna.

Kummallisia kyllä kävin tiistaina iltana hankkimassa ja osa on jo reissuista tuotuja… Kaiken maailman kummallisuuksia. Koskapa ei ehkä ole kyse kovinkaan korkeatasoisista viinivalinnoista ja koskapa valmisteluaika on ollut vallan rajallinen, päätin, että myös illan ruokatarjoilu on varsin nopeaa, rustiikkia, simppeliä,… juuri tein noita siirappi-amaretto-pähkinöitä, ja söin ihan liikaa — Jukra että ne on hyviä. (ohje täällä)

Ja minä, kattausten ja kaikenmoisen rekvisiitan kanssa tavallisesti tolkuttomasti aikaa kuluttava, olen huomiseksi päättänyt järjestää kaikkea kovin rustiikkia, kisastudio-henkeen (olympialaisten avajaisetkin kun sattuvat tuohon kauan sitten sovittuun iltaan) myös tarjottava iltapala on vallan simppeliä. Ei liinojen silityksiä, ei lautasliinojen taitteluja, ei itse tehtyjä kukka-asetelmia [joulukukkapurkin modistin jo loppiaisena]. Muutama kynttilä on, ja pehtoori putsasi lasit. Jälkkärin teen kun tulen töistä. 

Mutta ei ole kymmenien kuvien diashowta niiltä viinialueilta, joista illan viinit ovat [miten ihmeessä ”kaiken maailman” viineistä voisi kuvia ollakaan!]. Ei paikallista musiikkia: viimeksi oli mariachi-musiikkia, italiasta musiikkia minulla on vaikka ja kuinka, mutta huomenna kaiken maailman musiikkia on vain mitä kisastudiossa kuuluu.

Näillä mennään, ja olen varma että ”vieraat” (= ystävät) tekevät rustiikista simppelistä illasta mukavan. Ajoituskin varmasti toimii. Ja jollei toimi, maailma ei kaadu. 😀