Tässä vuodenvaihteen aluksi luminen Lappi vaihtui kuraiseksi kaupungiksi! Tontut ja tunturit jäivät, tie ja työt kutsuivat. Oli lähdettävä Hangasojalta, ystävät hyvästeltävä, uuteen vuoteen ryhdyttävä.
Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin, joten olimme pahimman ruuhkan edestä pois. Tervolaan asti oli kuin olisi pitsireunaa ajeltu: metsän ääriviiva tien molemmin puolin valkoinen, luminen, kaunis kuin mikä. Ei liikennettä, ei senkään vertaa kuin tavallisina sunnuntaina. Ylhäällä oli poroja, vähän lumista ja jäistäkin, mutta pääosin mitä mainioin talvikeli ajella. Se normi viisi ja puoli tuntia ja kotona oltiin.
On palattava vielä eiliseen Saariselän keskustassa käyntiin: kävimme ystävien kanssa paitsi kaupassa ja hankkimassa vedonlyöntipalkinnoksi osuneen samppanjan myös paikallisissa putiikeissa. Minulla oli aie, toive, haave löytää itselleni työkampe Noolanin valikoimasta. Noolanin kahdet housut minulla jo onkin; huovutettu villa on ollut erinomainen materiaali. Lämmin, kuosinsa ryhdikkäänä säilyttävä, kestävä. Noolanin vaatteita myydään ravintola Siberian yhteydessä olevassa boutiquessa ja olenhan niitä siellä usemman kuin yhden kerran käynyt hypistelemässä.
Eilen en tyytynyt siihen, vaan ostin itselleni tummanharmaan jakun/takin (ja isomman kuin mainoskuvan blondilla 😉 ). Hävyttömän kalliitahan nuo kamppeet on, mutta eipä nyt sitten enää tarvitse hankkiutua kaupungille alennusmyynteihin. Ei ole tarvetta, eikä varoja vaatteiden ostoon. 😉
Ja koskapa K. ei Noolanin valikoimista löytänyt itselleen mieluista/sopivaa vaatetta, ehdotin, että mennään vielä viereiseen Design Centeriin, josta olen vuosien varrella löytänyt yhtä sun toista mukavaa mökin koristetta, astiaa, lämpömittaria, musiikkia, tuliaisia nuorille etc. ja mm. ne ensimmäiset Noolanin housuni.
Sitä paitsi siellä on leppoisa, tyrkyttämätön meininki. Juttua silti riittää. Ja tiesin, että putiikin Pirjo Karvosen suunnittelemat jakut yms. ovat aika viehättäviä, hyviä, mukavia käyttövaatteita. Ja niinpä nyt sitten myös K:llä on uusi työvaate. 😉
Työvaatteista puheenollen.. niitä tässä on nyt ryhdyttävä kaapista kymmenen leppoisan, mitääntekemättömän lomapäivän jälkeen etsimään. Sen verran jo ehdin katsoa että ensi viikolla alkavalle luennolle on ilmoittautunut lähes 30 opiskelijaa ja kandiseminaariinkin melkein 20 – eipähän ole tammikuussa tekemisen puutetta. Loman jälkeen taas jaksaakin.