– Vaikka kuinka yritän, niin aina menee kolmeen, neljään. Kyllä ei millään jaksais nousta näin aikaisin ylös …
– Joo mulla ihan sama. Ja kun nää luennot alkaa vielä niin aikasi. [Hei haloo! Luento alkoi kymmeneltä.]
– Loman jälkeen rytmit ihan sekasi…
Minullakin on. Tai siis on tullut joka ilta valvottua, luettua, touhuttua puolille öin, ylikin. Ja se on minulle ”rytmit sekaisin”. Nukkumaan kuuluu mennä yhdeltätoista. Minun ainakin kuuluu. Herätä kuudelta tai vähän ennen. Joskus kellonsoittoon vasta puoliseitsemältä, – se on melkein ”rytmit sekaisin” jos herää niin myöhään. No mutta kukin tavallaan.
Ja sitten toisessa yhteydessä tänään yksi sitruuna. Että voi ihmisellä olla elämä vaikeaa! Tai en minä tiedä ehkä oikeasti onkin, mutta tuntuu, että tämä persoona on sellainen syntymähapan. Ympärillä oli mukava keskustelu menossa, nauruakin, eläväistä nuorta porukkaa kuppilan pöydän ympärillä ja sitten yksi myrkyn niellyt, joka satunnaisesti kommentoi muiden iloista keskustelua jollain täysin niittaavalla kommentilla. Tai valittamalla.
Satuin istumaan yksikseni iltapäiväkahvilla odottaessani yhtä vierasta palaveriin Linnanmaalle ja pakosta tuli naapuripöydän tapahtumia seurattua. Ja jäin miettimään noita äkkivääriä, nurinkurisia, mielensäpahoittaneita ja mieltenpahoittajia. Sellaiset ovat oikeastaan nuorten joukossa harvinaisempia kun jo aikuisten ihmisten ja varsinkin omaa ikäluokkaani olevien naisten joukossa. Ehkä juuri siksi niin kummissani kuuntelin tuota ja jäin miettimään, millaista se on mököttäjien, nirppanokkien ja kaiken-kivan-kurjaksi-kurttaavien elämä? Näin äkikseltään voisi ajatella ettei erityisen riemullista ja rentoa.
Amarylliksellä ei ole rytmit sekaisin: se on jo menossa levolle.
Mutta onkin se kukoistanut!
Kuulin myös bussissa yhtenä päivänä kahden lukiolaistytön keskustelua ilmeisesti siitä, miten ehtisi tehdä asioita (urheilla?) enemmän, ja molempien lopputulemana oli se, että täytyy nousta ajoissa ylös, yhdeksältä, ehkä jopa kahdeksalta. Just.
Nooo, saattaa olla, että joskus itsekin opiskeluaikana kellon soidessa yhdeksältä käänsin kylkeä, skippasin luennon ja ajattelin, että työelämässä ollessa en ikinä voi tehdä näin, joten on otettava ilo irti nyt 😉
Tuohan se juuri on, kun ihmettelen aina, että miten opiskelijat töihin ehtivät mutteivat lipastolle jo aamusta. Mutta niinhän se meidän juniorillekin kävi: ei lukiossa erityisen aamuaktiivinen ollut ja nyt on varhaisista varhaisimpana töissä.