Pikkulauantaina sushia

Tulin töistä valoisan aikaan, valoisaa on nyt jo kauemmin ja lähdin aiemmin kuin aikoihin, enkä mitään lukemista kotiin tuonut! Pehtoori, joka oli tänään pitänyt pekkas-päivän, kuten itse ilmoitti, oli käynyt – tapansa mukaan keskiviikkoisella vanhempiensa tervehdyskäynnillä (anopilla synttäritkin) – myös vaateostoksilla ja ostamassa Yuki-sushista meille ruoan.

Eivät olleet pienet setit, ja sushihan vielä täyttää ihan merkillisesti. EIkä minun tarvinnut tehdä ruokaa, tänään ei olisi ollutkaan virettä. Ei ideaa.

Kaapissa sattui olemaan pieni sake-pullokin, Hakutsuru; ja paleli niin paljon, että oli helppo perustella sen avaaminen. (Tuo on hyvä sake, ja pullokin kaunis. Yhden kukan pikkumaljakon siitä saa.)

Lämmitin meille pikku lasilliset (ei tuosta enempään olekaan), sytytin keittiöön kynttilät, viikonlopun kukatkin vielä voimissaan, katoin kauniisti ja kun vielä vieressä leivinuunikin rätisi ja lämmitti, oli pikkuisen juhlan tuntu. Pikkulauantai. Sehän se keskiviikko on aina joskus ollut. Nyt oli. On.

Kannattaa tehdä pieniä arkijuhlahetkiä aina välillä.

Meksikossa, Monterreyssa, satoi tänä aamuna lunta. Tyär äsken (siellä nyt aamupäivä) lähetti tällaisen kuvan työmatkaltaan …

Tiedotteen alareunan teksti ”muuttuu paljon lämpimämmäksi” kuulostaa hyvälle. Vaikka kyllähän minä tietysti täällä ihan vaan itsekseni ajattelen, että muka meni tuonne lämpimään, eikä nyt olekaan, niin joutaisi tulla pois. Ei kuulemma tule. 🙁