Ei haitannu vaikka vähän vilposaa olikin:
olin lenkillä puolelta päivin pitkästi toista tuntia, pitkästi toistasataa kuvaa.
Vain varpaat paleltuivat, mutta se unohtui, kun oli niin kaunista.
Miten se luonto osaakin? Ikkunoissa kiteet kauniita, kauniimpia kuin kristallit!
Pilkkijöille ei ole koskaan liian kylmä. Eikä vaarallisen huterat jäät!
Puu ei palele.
Ei näytä ollenkaan kylmältä kävelyreitiltä – tietäisittepä kuinka kanavasta huokuu kosteaa kylmää!
Ihan kuin vesi olisi kananlihalla? Paleleekohan se?
Sininen idylli?
Kaikki se kestää … pakkasenkin …
Salvokset ja hirret ovat minusta aina olleet kauniita. Pakkanen tuo niinhinkin vielä lisäarvoa..
Elballa piipahdin, josko se kuukauden kuva tänä vuonna olisi näistä lähtökohdista…
Kesällä on erinäköistä näillä tienoilla…
Miksi minulle tuli mieleen, että tästä kuvasta voisi joku graafikko innostua tekemään pussilakanan?
Tämä paikka on aina vaan niin hieno heijastuksiltaan…
Koruja ovat nämä oksat.
Eihän juuri muita ulkoilijoita ollut.
Oulu on kaunis
.. pakkasellakin.
Nämä kuvat kyllä kannattaa klikkailla isommiksi.
Oikeasta (tai vasemmasta, ihan miten vain) reunasta pääset nuolella aina seuraavaan.
Pakkasen näet siten paremmin…
Aivan upeita pakkaskuvia! Erityisesti viehätyin puista, varsinkin siitä järjestyksessään toisesta puukuvasta. Lukkokuvassa on myös jotakin tosi viehättävää. Hyvä idea, sopivasti karheutta ja herkkyyttä. Hyvä sinä! 🙂
Kiitos, Katri. Puutkin olivat kauniita, mutta nuo aitat ja hirret ovat … ovat vanhoja. Siksi minua viehättävät?
Itsekin pidän myös lukkokuvasta. Otin lukkokuvia montakin, joskus täällä näkynee.
Lukkokuvista on keskusteltu ennenkin: muistatkos kun neuvoit minulle, missä niitä on enemmältikin… https://www.satokangas.fi/blogi/2011/12/joulukuun-alkaessa/
Hihii, kuvailin itsekin kuuralukkoa tänään. En vaan ehtinyt vielä käsitellä otoksia. Kaunista. 🙂
Lukot ovat kauniita, ja olisi ollut tuolla pakkasessa makro mukana… Jään odottelemaan niitä sinun kuviasi.