Työvuoro, vuorotyö, työtä vuorotta – no ei ihan niinkään, mutta sen verran paljon on tänäänkin tullut puhuttua, opetettua, ohjattua, palaveerattua, vastattua, että tuntee töitä tehneensä. Aamusta asti. Ja nyt olisi sitten kirjoittamisen vuoro. Se on vaikeampaa kuin puhuminen.
Mutta tässä kun näitä tammi-helmikuun ruuhkaisia viikkoja ja päiviä eletään, niin kylläpä tuntuu mukavalle, kun saimme eilen varatuksi patikkamatkan kesäksi. Itävaltaan lähdetään. Alpeille!
Kesän 2011 Kitzbühelin reissu (matkasivut kuvineen) jätti niin mukavan tunnun, että uusi reissu niihin maisemiin varattiin. Ei sentään taas Kitzbüheliin, vaan Bad Gasteiniin. Talviloma ja pääsiäinen sitten ollaankin mökillä; paistinkääntäjillä on kapitulikin Lapissa juuri hiihtoloman aikaan, ja meilläkin oli vakaa aie mennä, mutta kävipäs niin, että kaikki paikat ovat menneet ennen kuin virallinen ilmoittautuminen alkoikaan!
Noh, met pidämme ihan oman kapitulin mökillä! Ja hankitaan peruskuntoa (tai siis minä hankin, pehtoorilla on überkunto muutenkin) Alppi-patikointia varten, sillä varattiin oikein sellainen vaellus plus -paketti. Sitä odotellessa …
Ootkos Reija lukenu Johanna Sinisalon kirjaa nimeltä Salattuja voimia – opas valoisille ja pimeille poluille? Tuosta Alpeilla patikoinnista tuli mieleen. Siinä on nimittäin sekä faktaa että fiktiota, pikku kertomuksia ja kokemuksia vaeltamisesta, muun muassa juuri Alpeilta. Kannattaa lukea ennen lähtöä. Tuon luettuani (ja edellisen Norjan vaellusreissun jälkeen) omat vaellushaaveeni ovat karanneet aivan käsistä – ja budjetista! Terveisin oppilaasi, jonka 5-vuotissuunnitelmana on Kilimanjaron valloitus. 😉
Kiitos, Hanna, vinkistä. En ole kuullut saatikka lukenut, mutta varmastikin luen.
Ja että vaelluksestakin HOPS tehtynä. Hienoa!
Minun lähiajan hopsissani on eräs PG-tutkielma, jonka aloitin (vasta) tänään. 😉