Mistä tämä päivä oli tehty: päivän erinomaisen aikaisesta alkamisesta, nopeasta kulusta, monenlaisesta pienestä tekemisestä, paljosta puhumisesta, kiireestä ja slow´sta, enemmän vastaamisesta kuin kysymisestä, velvollisuuksista ja suvantopaikoista, huolesta ja yhteenkuuluvuudesta. Oppimisesta, yhteisestä harrastuksesta [voiko ruokaa harrastaa?, kysyi pehtoori.]. Unohduksista, meinasi tämä blogikin unohtua, niinhän käy hyvin harvoin. Kertonee päivän poikkeuksellisuudesta.
Taas kerran sekavaa tekstiä? -Tunnustan. Niin on, mutta sekava on ollut päiväkin. Täysi se on ollut. Ei, ei elämän korkea keskipäivä -fiilis, mutta tammikuinen torstai -tuntuma on ollut. Usein elämässäni tammikuun torstait ovat vähän sekavia. 🙂
Illalla sitten uusi kokemus: kalankäsittelyn pikakurssi. Ja sitten päälle madetta ruoaksi. Olin yllättynyt: se oli ihan tavattoman hyvää. Kun ei tarvinnut syödä matikkasoppaa… 😉
Etkö pidä madekeitosta? Minusta se on kalakeitoista parhaita, jos suolaa on sopivasti. Siis sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Suola ja voi, ruuanlaiton suuret väärinymmärretyt.
Antti, madekeitto ei ole minulle koskaan oikein maistunut. Ehkä vain en ole saanut kunnollista? Ylipäätään kalassa pitää olla suolaa. Nimenomaan kalassa. Ja sopivasti.
Ja voitakin pitää olla monessa ruoassa.
Ja tuo ”matikan sisäfile” kuten joku sitä kutsui oli kyllä tavattoman hyvää. Ehkä minä rohkaistun sitä keittoakin kokeilemaan… 🙂