Cabin crew, please, be seated for take-off. Johan tuota kuulutusta oli tullut odoteltua. Pitkä päivä takana. Nyt jo kuitenkin kotona.
~~~~~~~~~~~~~~~
Honkanummen isossa kappelissa kauniin – aurinkoisenkin – joulukuun aamupäivällä kummitädin siunaustilaisuus. Kyyneleitä. Muistoja. Itku. Ja pienimuotoinen muistotilaisuus. Serkkuja mukava nähdä, surussakin. Lapsuusmuistoja. Yllättävänkin paljon, – vaikka suku aina asunut kaukana. Muitakin sukulaisia … Sitten yksikseni kiertelin hautausmaalla, kävin mummun ja papan haudalla, – lauantaisin hautuumääpäivä. Ei siellä talvi näkynyt, – kuin lokakuu, siltä näytti. Marraskuulta tuntui. Kiertelin ja mietin. ~Kaikenmoista. Ja itkin taas, vähän. Kylmä oli, vaikkei tuullut.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Keskustaan palasin alkuiltapäivästä. Ennen kuin oli aika lähteä kentälle, oli monta tuntia aikaa kulutettavana. Kävin hotellilla vaihtamassa vaatteet, luovutin huoneen, laukku matkatavarasäilytykseen ja sitten?? Todellakaan en enää mihinkään shoppaamaan halunnut. Vain Helsingin rannoilla kävelin, palelin (rovasti sanoikin, että hautajaispäivänä palelee aina), kävin tutustumassa Kaisa-taloon (yliopiston uusi kirjasto). Arkkitehtuuriltaan valoisa, vaikuttavakin. Ja siellä oli paljon opiskelijoita, lauantaista, joulun tulosta huolimatta. Mukava tiedekirjakauppakin oli siinä ohessa. Kaikkinensa käynnin arvoinen.
Kuvista puheenollen, kävin Rajala Shopin uudessa liikkeessä. Sekin minulle vähän kuin näyttely. Canon Mark III tai 6 D? Kunhan katselin. Valokuvaajan must-paikka Helsingissä? Tiedä häntä, mutta olisi ollut monenmoista ostettavaa. 🙂 En ostanut. Ja katselin Ateneumin shopissakin kaikkea. Jatkoin kauppatorin rantaan. Sitten …
Teatterimuseo oli tehnyt keskustaan pop-up -näyttelyn teemalla ”Saako sitä syödä?” Teatterinäytöksissä tarvitaan ruoka”lavasteita”; ilta illan jälkeen anjovisleipä on katettava näyttämölle. Mielenkiintoista.
Ruoasta puheenollen, oli nälkä. Sittenkin. Grotesk Erottajalla. Tapaksia ja viiniäkin lasillinen. Suomen sommelierien ykkönen paikassa ”tarjoilijana”? Tiedä häntä, mutta mukava oli. Juttelimme enemmän kuin hänen olisi tehtävänsä takia tarvinnut 😉 Ja monta pientä hyvää herkkua ehdin syödä ennen kuin lähdin Finnairin bussille. Ehdin bussille, ehdin koneeseen sitten kun se vihdoin lähti, ja auto lähti lentokentän parkista käyntiin, ajelin pakkasillassa kotiin. Nyt hyvä, mutta …
Palelee …
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI
