Siihen on vain alistuttava. Siihen, ettei unta ole. Ei illalla, ei aamulla. Nukku-Matti ja minä emme taaskaan ole väleissä. Minkäs sille teet? Ja viiden tunnin yöunien jälkeen olo ja olemus eivät ole kaikkein freeseimpiä. Mutta siitä viis, ehtiipähän tehdä aamusella töitä, ennen kuin päivä pirstaloituu pätkittäisiksi palavereiksi, seminaareiksi, vastaanotoksi, paperipinojen purkamiseksi.
Ja tänään yliopiston tulosneuvottelujen jälkeinen Missä mennään? -tilaisuus. Ja oli kyllä surkein ikinä. Tiedettiinhän me, että ensi vuodesta tulee tiukempi kuin aiemmin, ja että ehkä joissakin tiedekunnissa joudutaan yt-neuvotteluihin. Tiedettiin, ettei meillä humanisteilla ole siinä suhteessa huolta. On tehty tulosta ja rakenteet ovat kunnossa. Mutta kaikkea muuta apatiaa ja aggressiota aiheuttavaa ehti yliopiston hallinto tunnissa esitellä.
Ette usko, mutta meidän yliopistoa kehitään parhaillaan sellaisella johtamisfilosofialla, joka on toiminut ihan tolkuttuman hyvin Toyotan autoteollisuudessa. Kätevää, eikö? Puhutaan ns. Lean-ajattelusta (ks. Wikipediasta KLIKS). Organisaatiota keskitetään, – loputtomiin.
Tänään meille vilautettiin puolensataa PP-diaa, enkä niissä paljon nähnyt sanoja oppiminen, saatikka opiskelija, eikä tutkimuksestakaan puhuttu. Tasalaatuisuudesta puhuttiin niin paljon, että siihen pyrkimisen alkoi pian ymmärtää kirosanaksi. Työhyvinvointikyselyyn on vastannut puolet yliopistolaisista, eikä se hyvinvointi tulosten perusteella nyt niin hurrattavaa ollut. Mutta yliopiston henkilöstöjohto totesi tulosten olevan ”tavattoman kiinnostavia” ja ”supistuvan budjetin raameihin sopivia”. Huoh!
Näistä huolimatta loppupäivä duunia tehtiin. Muutama jossain määrin ongelmallinen opinnäytetyöntekijä (jotka eivät missään tapauksessa miellä omaa toimintaansa/toimimattomuuttaan ongelmalliseksi) viipyi pitkähkön tovin, – ja minua vaivasi kun en oikein osannut ratkaista ongelmia heidän kanssaan. Ja sitten tohtoriseminaarissa suvantovaihe tälle päivälle: syötiin pipareita ja pohdittiin tohtorikoulutettavan tutkimusaihiota.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
JOULUKALENTERI
´Lean´; hoikka, laiha, salskea.
Yliopiston ´salskeus´ on eittämättä ”supistuvan budjetin raameihin sopiva” ilmaus. Mutta MIHIN se raha on kadonnut? Vastahan sitä suurella tohinalla kerättiin, ja sitten toiminnan RAHALLISTA tulosta – Toyotan yms. konsernin tapaan lehdistössä ylpeänä esiteltiin.
Я не понимаю! Mutta ei tarvitsekaan.
En minäkään ymmärrä.
Rahankeräyksen lisäksi yliopistohan teki vielä viime vuonna reilusti voitollisen tuloksenkin, mutta nyt pidetään puskurirahasto koskemattomana. Ajatus lienee se, että VIELÄ eivät ole tarpeeksi huonot ajat, jotta taseeseen voisi koskea ja tehdä negatiivisia budjetteja.
Vähennetään väkeä, työaikaa ja silläkö lisätään tulosta ja rahoitusta tulevina vuosina? Humanisti ei ymmärrä. Mutta humanisti lähtee nyt VASTA töihin, hyvin nukkuneen yön jälkeen. Hyvälle tuntuu; työhyvinvointia siis on. 😉