Yhtenäkään päivänä ei ole ollut kurja tulla töihin. Yhtäkään en vaihtaisi pois. Työ ja työkaverit ovat olleet tärkeitä ja tänne on ollut aina mukava tulla…

Ja kaikkea tällaista pitkät pätkät. Meillä kun on yhdet sun toiset läksiäiset, eläköityimiset viimeisen parin vuoden aikana ollut. Minä en kyllä tuollaisia lähtiessäni voi – ainakaan rehellisesti – väittää. Niinkuin nyt tänäänkin. Olisin niin kovin mielelläni pitänyt vapaapäivän: aamulla oli ulkona niin kaunista. Olisin halunnut lähteä kävelemään. Ja kuvaamaan. Päivällä mennä jotain joulujuttuja ostamaan, mitään kun en ole vielä hankkinut… Iltapäivällä sytytellä leivinuuniin ja leipoa jotain… Ottaa ehkä pienet unoset.

Sitä paitsi töissä oli odottamassa heti aamusta oppiainekokous, jossa oli – vielä kerran, nyt lopullisesti 😉 – torpedoitava yksi ”hanke”. No lopultakin meni hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja sitten kun ei ole niin työntäyteistä, ettei ehdi ajattelemaan mitään erityisiä, niin tulee ajateltua, mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos olisi jossain muualla. Maisteriohjelman tutkintorankennekaavioiden rustaaminen ja www-sivupäivitykset, ”ahotoinnit” ja monta muuta jonnin joutavaa pakkopullaa olisin mielihyvin voinut vaihtaa kotoiluun.

No nyt iltasella olen sitten leiponut. Onhan nyt jotain niin järisyttävän pikkuhyviä tullut tehdyksi, että kertonen kuvien kera huomenna täällä asiasta enemmänkin. 🙂

Joulukalenterikuvaan enkeli: sain eilen luetuksi Pauliina Rauhalan paljon kehutun, puhutun ”Taivaslaulun”. Siitä on kirjoitettu niin paljon, etten osaa enää mitään uutta sanoa. Rauhala itse kertoi yhdessä haastattelussa, että sitä on sanottu ennen kaikkea kauniiksi, koskettavaksi ja kipeäksi. Sitä se on. Todellakin, mutta se on myös tavattoman hienosti, monikerroksisesti, viisaasti kirjoitettu. Kirjan teksti on runoa, asiaproosaa, kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, siinä on monia kerroksia, ja silti se on hyvin ehyt. Näkökulmien runsaus ja niiden uskottava, koskettava aukaiseminen tekevät kirjasta sellaisen, että pidin siitä hyvin paljon, hyvin paljon. Lue ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

10_2013

10_1_2013

2 Comments

  1. Taivaslaulu oli kyllä kerrassaan upea kirja, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen. Varmasti siksikin se säväytti niin paljon, kun on ikänsä Pohjois-Pohjanmaalla elänyt ja väkisinkin jonkun verran ihan sivustaseuraajana herätysliikkeen kanssa tutuksi tullut. Ainakin itselle tuli kovasti sellainen olo, että olen jonkun tutun tunnelman äärellä – niin häkellyttävän tarkkaa ja syvällistä Rauhalan kuvaus on.

  2. ”jonkun tutun tunnelman äärellä”… tuo on totta. Ehkä se on yksi syy siihen, että jo lokakuussa kirjan varauslistalla nimenomaan Oulun kaupungin kirjastossa oli yli tuhat nimeä.

Jokainen kommentti on ilo!