Tähän merkilliseen, erilaiseen jouluun sopii tämä sää: + 5 C, aamulla satoi. Kaikki kujat ja tiet peilikirkkaalla jäällä, taivas tumma, maisema ruma kuin mikä, tuuleekin vielä, no ei sentään kylmästi. Ei pieneen mieleenkään tullut ottaa kameraa mukaan lenkille. Pitkään oli harkittava edes lähtemistä lenkille, – pehtoori tarjosi omia nastakenkiään lainaksi. Ne olivat kyllä edellytys, että pystyi ylipäätään kävelemään.
No kun ulos asti sain lähdetyksi, kävelin sitten tunnin. Sauvat eivät niinkään liikunnan tehostamiseksi kuin avuksi pystyssä pysymiseen. Toppilansuoralla oli vaihdettava tien toiselle puolelle, sillä koulun kohdalla pieni järvi, jonka läpi en yrittänytkään kahlata.
Enpä muista tällaista joulupäivää.
Ei palapelejä, ei lautapelejä, ei elokuvia vaikka niitä, hyviäkin, näytti telkkarista tulevan paljonkin.
Perinteistäkin sentään: lukemista (Maeve Binchyn taattua laatua, Seitsemän talvistä päivää – ei liian raskasta 🙂 ), pitkät päikkärit, myöhäinen päivällinen eilisen jämistä, poika seurana, joululauluja koko päivän, tämän vuoden kiintiö alkaa nyt olla täynnä.
Lapsi raportoi Meksikosta eilisen illan jouluruokaillalliselta (jota ennen klo 20 menivät ystävänsä perheen/suvun kanssa iltamessuun): ”Kalkkunaa parissa muodossa, jotain jauhelihapaistosta, omenasalaattihässäkkää ja pastaa”. Siis ei tacoja? Olen hämmästynyt!
Joulukinkusta siellä ei oltu kuultukaan. Joulukinkun suomalaisesta historiasta (ja meidän Mutikaisten tempauksesta) kerroin joku vuosi sitten, kirjoitin Kalevaan aiheesta ruokakolumninkin KLIKS.
Samanlaista säätä Keravalla, tosin jäät sulaneet teiltä ja poluilta ja tuulikin kohtalaista. Ryhdyin leipuriksi ja tein ohjeesi mukaan saaristolaisleipää. Miniän kommentti: Voiko tehdä kestotilauksen, yksi limppu/viikko. Ilmeisesti maistuu. Täytyy pitää välit kunnossa. Hyvää joulunajan jatkoa sinne Oulun suuntaan
Hei Antti, ja kiitos palautteesta. Hyvä juttu että sielläkin saaristolaisleipä kelpasi. Sitähän tosiaan voi syödä ymprärivuoden, jouluun ja juhannukseen se sopii erinomaisen hyvin.
Leppoisaa loppuvuotta sinne etelän suuntaan, me suuntamme nyt pohjoiseen. 😉
Saaristolaisleivästä tuli kyllä meidänkin perheen kestosuosikki. Olit aivan oikeassa: graavilohi oli se kaikista paras lisuke. Perhettä vaan en saanut tuosta vakuutetuksi 😉
Siis siitä kalasta, leipä maistui kyllä 😉
No hyvä, Katri. Siis että kerroit että maistui ja että maistui.
Joskus kun minusta tuntuu että ihan ”ilimaneestä” näitä reseptikokeiluja/löytöjä/kehitelmiä tänne postailen, siis että kukaan ei kokeile, piittaa, tykkää… 😉 Mutta saaristolaisleipä nyt ainakin on saanut hyvän palautteen…;)