Tapas, sormiruoka, cocktail-pala, terveisiä keittiöstä, pikkuhyvä, … tai lapas?
Espanjanjalainen sana ”tapa” tarkoittaa kantta. Barcelonan ja muiden Pohjois-Espanjan baarien tiskillä tarjottujen aperitiiviviinilasillisten päälle laitettiin kanneksi pikku lautanen, tai leivän pala, ja viipale serrano-kinkkua tai muutama oliivi tai muuta pientä mitä keittiöst’ä sattui löytymään. Pienten herkkuannosten, kuten vaikkapa vain paahdetun patonkiviipaleen, tarkoituksena oli suojata viinilasia ötököiltä.
Tästä vaatimattomasttomasta käytännön arkisesta konstista on kehittynyt kokonainen tapas-kulttuuri ravintoloineen ja keittokirjoineen. Tapaksista voi koota jopa kokonaisen aterian, mutta usein ne tarjoillaan myös iltapäivän pikkuherkkuina tai aterian alkupaloina.
Lappilaisia tapaksia eli lapaksia olen mökillä tehnyt kaikenmoisista Lapin herkuista, joita kaappeihin on jäänyt. Yleensä edellisen (juhla)ruoan jämistä nämä ovat syntyneet. Poroa, lohta, savukalaa, mätiä on useimpien perusraaka-aineena, jota ei siis todellakaan tarvita paljon.
Yläkuvassa on Saariselän Kuukkeli-kaupasta ostettua erityisen hyvää ruisohut-leipää ja sen päällä mätimoussea. Kipoissa on savukalatahnaa. Siitä on monia versioita, mutta yksi erinomainen versio syntyy kun sekoitat savukalaa, voimariinia, creme fraichea ja Kalamaustetta. Ja nimenomaan sitä kalamaustetta, jota Oulussa voi ostaa Viskaalin kaupasta. Tällä tahnalla voi päällystää sitten vaikka paahtoleipä tai patonkiviipaleita, ja ruohosipulia koristeeksi.
Kylmäsavulohesta tulee hyvä vähän erilaisempi herkku kun silppuat sen pieneksi hakkelukseksi, lisäät tilliä, sekoitat joukkoon raejuustoa, pieneksi silputtua purjoa ja sitten sekoitat sen tymäkäksi vispattuun kermavaahtoon. Ruisleivän kanssa hyvää. Ja näkkärin kanssa myös.
Tässä pikkutomaatit on täyetty vorschmackilla. Poronmaksapatee sopii myös tavattoman hyvin tomaatin makuun. Ja poronmaksasta puheenollen tässä vähän isompi, lämmin lapas.
Pistin illalla jäisen poron maksan lillumaan ja sulamaan piimään yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkasin ohuisiksi siivuiksi ja paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Nämä seuraavat syötiin viikko sitten kotona nuorenparin kanssa, mutta ihan lapas-henkisiä nämä ovat.
Ylläolevassa kuvassa on graavilohta, kananmunankeltuaista, tilliä, kermaa tilkka, ja sitten taas sitä Viskaalin kalamaustetta.
Joululimppua, suolavoita (La motte), graavilohta. Siis ei mitään muuta erikoista kuin että muotin käyttäminen tekee tavisjoululeivistä vähän erikoisemman napostelujutun. Sydämet, tähdet, muumit… Juhlan teemaan liittyen?
Nämä ”hirveät” napostelujutut on kylllä täytetty porolla. Savuporotuorejuustoa ja kylmäsavuporopalasia. Noita pieniä puolukka-hirvinäkkäri-juttuja oli Stockalla, ja kun on jotain uutta, minun on tietty kokeiltava. Sinänsä, vain voin kanssa noista ei minun herkkujani tullut.
Sitten tämä valmistavara, Ridderheims´ Maalaispatee! Sitä on sekä Stockalla että Lidlissä. Se on kurkunpalasten kanssa ihan erinomaisen hyvää.
Kurkku on tässä seuraavassakin se ”tarjoiluastia” ja raikastaja. Leikkaa kurkusta pätkä, koverra siihen kuoppa ja täytä savuporohakkelus-piparjuuri-tuorejuusto -mössöllä.
Alakuvassa ei noita usein tekemiäni herkkuja oli, mutta
erityisesti kehotan kiinnittämään huomiota tarjoiluastiaan, jonka olen ihan omakätisesti tehnyt, ja josta pehtoorilla riitti ja riittää riemua.
Juustoisia pikkukeksejä on kiva tarjota tapasten kanssa. Nämä leipoi esikoinen viime uudeksi vuodeksi ja resepti hävöksissä, mutta varmaan löydät jostain vastaavan … 😉
Ruissipsejä ja mätimoussea.
Nuo sipsit (valkosipuli) ovat meistä parempia kuin Palttoon napit, ovat ohuempia, eivätkä vie täytteeltä makua.
Amaretto-siirappi-pähkinät
Ja sokerina pohjalla, makeaksi lopuksi: marraskuussa kun olimme täällä Saariselällä Lapin keittiömestareiden herkkutapahtumassa, siellä tarjottiin juustojen kanssa amaretto-siirappi-pähkinöitä juustojen kaverina. Olen nyt pari kertaa koettanut löytää oikeaa ohjetta ja aika hyvä tulee näin: ½ dl vaaleaa siirappia kattilaan, kuumenna se, lisää joukkoon ½ dl Amaretto-likööriä, anna tovi makuuntua, lisää pähkinät (desi cashew ja desi tavallisia), sekoita, laita jääkaappiin yöksi. Appenzellerin kanssa ja monen muun ihan tavattoman hyviä. Eikä kaloreita. 😉
Laittelen tähän ehkä vielä muutamia kuvia, juttuja tämän illan jälkeen – on nimittäin tänäänkin lapas-ilta. 😉
Voi, miten houkuttelevia pikkupurtavia laitoit postaukseesi! Aloitan amarettohunajapähkinöistä. 🙂
Kaija, kun kokeilet niin tee siirapista, ei hunajasta. Olin laittanut kuvatekstiin ensin väärän nimen, – pitää siis olla siirappia. Tai miksei, miksei voisi olla hunajakin? 🙂
Kumpikin makeaa, siirappi ja hunaja, mutta kokeilenpa kuitenkin siirapilla. Hunajan maku saattaisi hukkua helpommin muihin makuihin.
Luulen että siirappi tosiaan on parempi. Ja nimenomaan se vaalea siirappi.