Kuolema iltapäivällä – ja muuta jouluista

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna, mutta joskus myös seuraavaan. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa.

Ja juuri sillä kellonlyömällä palauduimme kaupungilta. Talvipäivän seisaus.

Minulle se merkitsi viiden tunnin tehokasta kaupunkikierrosta, jonka loppupuolella nuoripari liittyi seuraani: joululahjakseen kävimme tilaamassa heille keittiön ja makkarin verhot. No ei ole heille enää kovin paljon jännitystä siitä, mitä aattona lahjakirjekuorista paljastuu…. Mutta mukava kierros oli. Minulle lahja se kierroskin.

Illansuussa läksimme neljästään kaupungille syömään; Toripolliisin burgerit vallan erinomaisia.

Sieltä siirryimme Hemingwayhin, Hemppaan, kuten sen nimi nuorison mukaan on, jälkiruokadrinksuille. Ja meillähän ei ole muuta tehtävää kuin kasvattaa nuorista kansankynttilöitä. Kertoa Ernst Hemingwayn tuotannosta, joka oikeasti on ollut sekä minulle että pehtoorille varhaisaikuisuuden tärkeä kirjallinen vaihe, ja edelleenkin olen sitä mieltä, että ”Kenelle kellot soivat” on yksi maailman kirjallisuuden tärkein teos. Ja ”Kuolema iltapäivällä” myös varteenotettava opus. Semminkin kun siellä on se yksi drinksu … 😉

Seitsemän jälkeen Rantapellossa, takkatulen ääressä istuskelimme, höpöttelimme. Koiraperheen arjesta pehtoorin kanssa opimme paljon, ja pojastammekin [”kun ei enää uni riitä, niin on mentävä aamulla töihin ennen seitsemää!”, toteaa meidän juniori, jolle kouluun meno yhdeksäksi oli ylitsepääsemätön juttu].

Melkein kuin tänään olisi ollut jo joulu. 😉