Kaksi miinusta on yksi plussa ja muuta mukavaa

Kuinka kaksi miinusta voi muuttua yhdeksi plussaksi?

Näinhän se lyhyellä matikallakin ajateltuna menee: kaksi miinusta on yksi plussa. Näinhän meidän esikoinen aina selittää kun me pehtoorin kanssa ihmetellään, miten kahden luokallejääneen, ei niin kovin lahjakkaan, varsinkin vieraissa kielissä surkeiden vanhempien lapsesta voi tulla kohtuullisen hyvin koulun ja opinnot suorittava lapsi, joka oppii kieliä – vähän kuin melkein – puolivahingossa. Ja olemme aina aika vakuuttuneita, että ainakaan geeniperimä ei vaikuta moiseen, mutta esikoinen väittää toista: on tärkeää, että on kaksi miinusta, niistä tulee yksi plussa. Hah! Lapsi muka hauska!

Näissä keskusteluissa ei koskaan olla sivuttu sitä, mitä juniorille on jäänyt, ja onko mitään? – Positiivinen poika on itse ilmoittanut, ettei piittaa meidän miinuksista eikä plussista. 😀

Nyt olen joka tapauksessa tullut empiirisesti todistaneeksi, että kahdesta miinuksesta voi tulla yksi plussa. Sattuipa nimittäin niin, että toissa iltana leivoin saaristolaisleivät. Tuli kolme komeaa vuokaleipää, ja kun jo pakkasin niitä puolikkaita sellofaaniin valmiiksi vietäväksi viikonloppuna Jääliin ja äidille, annettavaksi aattona kotipakettiin siskolle ja nuorille, vietäväksi mökille uudeksi vuodeksi ja yksi puolikas aaton alkupaloille maistoin tietysti millaista leivästä tuli. Hyvä kokki maistaa aina! Ja just!! Suola puuttuu.

Saaristolaisleipä ei todellakaan maistu hyvälle ilman suolaa. Ajattelin, että entäs jos korjaisi asian La Motte -suolakidevoilla? Tarjoaisi sitä leivän kanssa. [Tuota saa ainakin Stockalta, ja se on kyllä erinomaista nimenomaan saaristolaisleivän kanssa, ja muutenkin] No ei niin huono ratkaisu ollut tuokaan, mutta kun kuitenkin on kyse joulu(lahja)ruoasta, niin pitäisi olla priimaa.

Niinpä sitten eilen töistä lähtiessä kerroin kollegalle [joka muuten on vallan erinomainen, tavattoman suosittu, ruokabloggaaja ;)], että lähden toistamiseen leipomaan saaristolaisleipiä ja kerroin, miten toissailtana oli käynyt. Siinä tovi juteltiin, ja kehittelimme ”lohitortun”, jonka pohjalla on murusteltua saaristolaisleipää, sulatettua voita ja suolaa! Siis sama idea kuin Digestive-kakuissa – paitsi tietty tuo suola. Kollega-sijaiseni sanoi, että teeppä joskus ja tuo töihin maistiaisiksi. Minähän eilen tein, tänään töihin vein. Ja?

Kakun tekovaiheessa sattui se toinen moka: sulatin liivatteet kokonaisen (puolikas olisi riittänyt) sitruunan mehuun, joten massasta tuli turhan sitruunaista. Paljaaltaan ihan liian kirpeää. Mutta kun siihen oli jo mennyt aika lailla aineksia ja aikaa, sekä pohjakin oli jo valmiina, ajattelin, että kokeilen: eihän kenenkään ole pakko syödä. Mutta kaksi miinusta tekivätkin yhden plussan! Makea saaristolaisleipäpohja ja kirpakka lohituorejuustomassa natsasivatkin vallan hyvin yhteen. Kauan ei kakku työpaikan kahvihuoneen pöydällä lounasaikaan ollut. Muruset oli helppo siivota. 🙂

Saaristolaisleipä-lohi-tuorejuustokakku

Pohja murustellaan, sulatetaan 50 g voita, ja tässä tapauksessa lisätään se puuttuva suola. Painellaan  irtopohjavuoan pohjalle. Päälle ”juustokakkumaisesti” mousse, jonka tulin koonneeksi kaapin antimista ja 400 g graavilohta palasteltuna:

1 pkt ruohosipuli Creme Bonjouria
1 dl kuohukermaa
1  – 2 dl raejuustoa
silputtu lohi
sitruunapippuria (½ tl)
vähän suolaa, valkopippuria

5 liivatelehteä
½ – 1 sitruunan mehu

Sekoita muut aineet, lopuksi sitruunamehuun liotetut liivatteet. Pinnan olisi voinut piperrellä kauniimmaksikin, mutta ei kuulkaa duunissa mitään huippudekoraatioita ollut aikaa ryhtyä värkkäilemään. Kakusta saisi muuten hyvän alkupalan/tapaksen… (niihin palailen viikonloppuna, jolloin myös Meksikon terveiset vol. VIII)

Muutoin sellainen melkoisen hoppu päivä. Ja lyhyt. Flunssan alkuinen. Päätä särkee, nenä vuotaa, ääni tavallistakin karheampi, kurkku kipeä … Aamupäivän reippaan, monenlaisen tekemisen, yhden erityismukavan tapaamisen jälkeen suvantovaihe esitelmää kuunnellessa, sitten perinteinen (kolmas kerta on perinteinen ja mukava) joulukahvituokio ja kaupungille karkasin kahden jälkeen. Ei ollut oikein virettä: sen että ripset-kulmat kävin laitattamassa kondikseen, hakemassa huomista jouluviini-postausta ja joulua/uutta vuotta varten viinit, nuorille muutaman pienen paketin ostin, Herkusta erikoisjuttuja (tuota La Mottea mm.) ja sitten väsyin ja liu´uin kotiin.

Nyt lähden lääkitsemään itseäni glögillä. Vielä kaksi päivää, ja loma!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI