Isolla kirkolla

Olipa aika hurja laskeutuminen. Aamulla Helsingin yllä vielä myrskytuulet; kummasti kieputti konetta, siipi viistäen laskeutuminen … Ei pelottanut, mutta paha olo siitä turbulenssista tuli.

Isolla kirkolla siis ollaan. Tai siis olen. Yksin olen. Olisi pehtoori lähtenyt kaveriksi, tueksi, mutta halusin lähteä yksin. Halusin, että saan olla yksin. Kuljeksia, kierrellä, istahtaa päivälliselle, olla hiljaa, kysymättä, mitäs sitten tehtäisiin.  No, enhän vain yksinolemisen tarpeen vuoksi Helsinkiin lentänyt; huomenna on tädin, kummitädin hautajaiset, jotta siksi tänne tulin.

Ihan ensimmäiseksi keskustaan päästyäni vein laukun hotelliin (= Seurahuone. Holiday Inniin olisin halunnut, mutta  siellä ei ollut tilaa, ja ehdoton Helsingin lempparihotellini Klaus K. on vähän sivussa, eikä edullisia huonetarjouksia ollut. Ja onhan  Seurahuone tuttu, yhteensä varmaan kuukauden olen tässä hotellissa asunut. Tämä on ollut ”aina” yliopiston sopimushotelli, joten työ/arkistoreissuilla täällä on tullut yövyttyä eräänkin kerran. Tässä samassa huoneessakin ainakin keran. 😉 No nyt ei työmatkalla, mutta silti täällä. 

Seuraavaksi kohti Kansallismuseota. Siellä Aho & Soldan veljesten (Juhani Ahon pojat) valokuvanäyttely. Sotien välisen autoistuvan Helsingin kuvia. Kiehtovia kuvia autoista, Helsingistä, – kiehtovia kuvinakin.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#aho-ja-soldan
http://www.ahosoldan.com/nationalmuseumfinland.html

Vuonna 1921 Suomessa oli 1131 autoa, ja juuri ennen viime sotia niitä oli edelleenkin vain 30 000 [nyt 2,5 miljoonaa], mutta näyttelyssä tuntuu, että Aho & Soldan ovat onnistuneet kuvissaaan kiteyttämään sen liki romanttisen viehätyksen, joka autojen tuloon liittyi, sen glamourin ja edistysajattelun, joka niihin sotien välisellä kaudella luotiin ja joka niihin liittyi. Hieno näyttely.

Sitten jouluostoksille. Kampin kompleksi, Forum, Stocka, Kämpin pasaasi, muutamia pikkuputiikkeja, pitkään viivyin Sinellissä [kattaustarvikkeita ja menukorttiaineksia!] ja kaikkinensa jotain löysinkin. Pehtoorille, pojalle, miniälle. Ja tulinpahan todenneeksi, että onhan täällä valinnan varaa ihan eri lailla kuin Oulussa.

Stockan Herkkuun en uskaltanut, … Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjakauppa oli vähän riskialtis piipahdus, mutta VAIN yksi kirja mukanani sieltä lähdin. Kaikkinensa kiertelin ja kaartelin pitkin keskustaa. Pidän Helsingistä. Ja iltapäivällä(kin) paistoi aurinko, varjot pitkiä, tuuli tyyntynyt, selkeästi plussan puolella, aika levollinen olo. Vähän huominen mietityttää..

Ja illansuussa jo nälkä. Olin viikolla yrittänyt tehdä varauksen Tomi Björkin ”Boulevard Social”- ravintolaan, joka on hänen kolmesta ravintolastaan se ainoa, jossa vielä en ollut käynyt. Ilmoittivat, että täyteen buukattu on, mutta ehkä loungeen mahtuisi. Minähän yritin. Ja pääsin kuin pääsinkin. Kiva että pääsin. Maistelumenu viineineen houkutti, mutta tyydyin pariin tapastyyppiseen alkupalaan (katkarapuja ja valkoista gaspazhoa ja sammakonreisiä persilja-valkosipulivoissa [kuin pikkuisia broilerinkoipia :)] ja pääruoaksi kampasimpukkaa, kukkakaali-tryffeli creme, kukkakaalisalaattia, parmesaani-ruskeavoikastiketta.

Jos pitää kampasimpukoista, kukkakaalista, parmesaanista kuten minä teen,  niin eihän voi muuta kuin istua tyytyväisenä ja syödä (noita kippoja oli neljä!). Odotuksen mukaista, ja odotukset olivat korkealla. Korianterin reippautta hieman karsastin, semminkin kun oli kyse ”välimerellisestä” keittiöstä, ei aasialaisesta kuten Farangissa ja Gaijinissa. Mutta enpä valita. Ja olisi siellä ollut ”tavallisempaakin” einettä, mutta enhän minä sellaista tule Helsinkiin asti maistamaan. 

Seitsemän jälkeen olin kylläinen, siispä kohti hotellia, ei enää jaksa shopata, ei enää jaksa mitään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

JOULUKALENTERIKUVANA  sama kuin edella.