Kamera kädessä käveleskelen pihalla ja sisällä. Sytyttelen kynttilöitä ja etsin laatikoista rekvisiittaa, liinoja, tonttuja, harkitsen lähtöä kukkakauppaan, mökin lähimetsästä hyvissä ajoin kerätyt jäkälät kiertävät purkista ja korista toiseen, punaista, hopeaa, valkoista ja sitten sinistäkin taustaa, kynttilää, nauhaa ja kartonkia. Leivon pienen kakunkin, hopeahileellä muka koristelen, takkatulen sytytän, inspiraation antajaksi laitan musiikkiakin, …. Joulukorttikuva ei vain ota onnistuakseen.
Samalla mietin työasioita, ja sitten ajattelen, kuinka vähän teen nykyään töitä iltaisin, kuinka vähän on ollut mitään harrastustoimintaakaan viime aikoina (ei ruoka-, ei viini- eikä valokuvausharrastus ole vienyt kokoontumaan, kokeilemaan, kokkailemaan, kurssiutumaan, kuvaaamaan), kuinka vähän nykyään teen mitään muuta kuin luen ja surffailen iltaisin. Ja katson telkkaria! Koko syksyn monta tuntia viikossa (Tanssit, Downton, Taivaantulet, Vain elämää)! Ja sitten taas mietin työasioita. Ja hetken on huono omatunto kun en kirjoita iltaisin, en lue ammattikirjallisuutta, en yritäkään kehittyä. Annan periksi, olkoot! Miksipä enää yrittäisin? Ja pienen tovin työstän ikuisuusprojekti ´Laanilan historiaa´ … Hö, joulukorttihan se piti tehdä!
Tulisihan tästä viime vuotisesta blogin joulukalenterikuvista kootusta kollaasista ihan kiva kortti?
Klikkaa isommaksi, näet pikkukuvat paremmin.
Ei muuta kuin Ifolorille tuo ja siinä se on?
No ei taida onnistua. Enpä taida noin helpolla antaa periksi:
ehkä sunnuntaina on parempi kuvausfiilis.
Ja sunnuntaina täällä blogissa aukeaa ensimmäinen luukku uudesta kalenterista. 🙂
Se on jo Tuulestatemmatun viides!
Meillä on sama operaatio edessä viikonloppuna (kun kuvaaja on kotona päivänvalon aikaan). Kuvauskohde on selvillä, vaikka ennen lasta vannoin, etten ikinä lähetä joulukorttia, jossa pönöttää lapseni tonttulakki päässä 😉 Kuvaaminen tulee olemaan tänä vuonna paaaaljon haastavampaa kuin vuosi sitten. Ainakin, kun yhtenä päivänä testasimme tonttulakkia, se pysyi päässä maksimissaan 10 sekuntia 🙂 No, ehkä mekin joku kollaasi saadaan aikaiseksi 😉
”Lapsi pönöttämässä tonttulakki päässä” on takuuvarma ja erinomaisen oivallinen kuvauskohde. Kuten kollaasistakin näet, meilläkin on niitä harrastettu, ja tonttulakit jopa pysyivät päässä. 🙂 Sitä riemua kesti about 13 vuotta ja sitten edes kiristys, uhkailu tai lahjonta eivät auttaneet, joten oli siirryttävä kuvailemaan tonttuja tai muuta ei-lapsellista. 😉
Olen nähnyt teidän ”epäviralliset 1-vuotiskuvat”, joten luotan siihen, että myös korttikuvistanne tulee mitä aurinkoisimmat ja viehättävimmät.