Ole edelläkävijä: tee torstaista perjantai!
Näin opiskelijat kerran mainostivat torstai-illan bileitään. Pidin ajatuksesta, ja tänään olen ollut edelläkävijä. Töiden jälkeen lähdimme ajelemaan pohjoiseen. On jo neljäs kerta kun vietetään tämä isänpäiväviikonloppu mökillä.
Ei niin, etteikö olisi ollut töitäkin huomenna, mielenkiintoinen seminaarikin, tärkeä tiedotustilaisuuskin keskipäivällä, illalla kirjajulkkarit, oma artikkelikin siinä mukana, olisi lukemista ja kirjoittamista yllin kyllin. Vähän otin mukaankin, mutta vähän vain. 😉 Lappi houkuttaa. Kolmen kuukauden jälkeen oli niin hyvä palata.
Matka jotenkin erilainen kuin useimmiten: pitkään aikaan ei olla tultu suunnilleen koko matkaa pimeässä. Liikennettä talveksi, torstaiksi, yllättävän paljon, rekkoja, onneksi ei poroja. Nukuinkin. Yleensä en.
Ei pysähdytty edes ruoka(- ja kukka)ostoksilla kuten tavallisesti. Pehtoori oli päivällä käynyt Oulussa jo kaupassa, ja minä toin kukat tullessani. Valmistunut maisterismies kävi tuomassa, hieman hämmentynyt olin: ihan kuin olisi tiennyt millaiseen tilaan ne päätyvät. Millaiseen maljakkoon. Kauniita ovat. Ajatus vielä parempi.
Toinenkin ”vanha” meiltä valmistunut kävi: vuosikymmenen jälkeen. Väitöskirja-aikeissa. Ja kolmannenkin ”vanhan” kanssa väitöskirja-asioissa tänään. Tarkoitukseni oli mennä kanssaan kahville JA jollekin välipalalle iltapäivällä, mutta unohdin syödä mitään, joten koko matkan tänne tullessa ja nyt on kamala nälkä! Ryhdyn paistamaan makkaraa.
Ai niin, millainen kelikö? Täällä on reilu 10 senttiä lunta, pikkupakkanen, kaunista sikäli kuin mitään näkee. Hangasojalla ei muita. Hiihdämmekö huomenna? Tiedä häntä. Huomenna illalla tulee nuoripari.
Hienoa, kun olet osannut irtautua työympyröistä, vaikka olisi ollut noinkin monta mielenkiintoista tapahtumaa tänään! Tätä opettelen itsekin kaiken aikaa ja lujille välillä ottaa.
Ja minä kun odotin, että näen sinut seminaarissa tänään, mutta olitkin näemmä ”karannut” mökille. Seminaari oli hyvä ja uusia ajatuksia herättävä. Tarttuihan sitä mukaan yksi toimittamasi, osin kirjoittamasi, kirjakin. Pitääköhän siihen nimmari hakea…? 😉
Taije, kandee opetella. Minulle vuorotteluvuosi oli hyvä harkkarijakso tälle. Ihan vähän vain huono omatunto.
Laura, juurikin tuo seminaari oli se joka pisti harkintaan raskinko tulla tänne pohjoiseen karkuun. Mutta hieno päivä on ollut täälläkin.
Tulehan nimmari hakemaan joku päivä. 🙂