Tänään päättyi hakuaika professuuriin. Oppiaineessa toivoimme runsasta hakua, arvelimme, että tusinan verran olisi hakijoita, ja (hieman epävirallisen tiedon mukaan) tänään klo 15 hakuajan umpeuduttua hakijoiden määrä oli 15. Aika hyvin.
Eikä ollut vähäinen se kollegojen määrä, joka tänään hakemuksiaan viimeisteli. Suunnilleen joka toisesta huoneesta käytävämme varrelta on Suomen ja Pohjois-Euroopan historian virkaan hakija.
Sitten hakijoita on muutama Jyväskylästä, kolme Helsingistä, ja paria en tiedä…
Minä en hakenut. No? Minä en halua professoriksi. … Ainakaan pidemmän päälle, joskin meneehän se tämä vuosi. 😉 Kai.
Pidän yliopistonlehtorin duunistani, – ja ihan vaatimattomuuttani voin todeta, että olen siinä hyvä. Ainakin parempi kuin mitä olisin professorina. Omassa virassani on minulle sopivasti hommia. Vaki-professorina pitäisi tehdä niin paljon enemmän tutkimusta, hankkia rahoitusta ja olla vähemmän tekemisissä opiskelijoiden kanssa… Sitä paitsi en aio enää olla yliopistolla kovin kauaa, en kovin moniaita vuosia.
Eikä vähäinen syy hakemattomuuteeni ole sekään, että millään muotoa en ko. virkaa tulisi saamaan. En millään. Hakijoiden joukossa on sellaisia (enimmäkseen miehiä), jotka ovat ehtineet, kyenneet, osanneet ja halunneet meritoitua paljon enemmän kuin minä, joten eipä olisi minulla mitään jakoa tuossa skabassa.
Mutta ei sillä väliä. Minulla ei ole koskaan ollut tavoitteena päästä professoriksi. ”Happamia sanoi …. ”? – Ehkäpä niinkin, mutta en minä silti halua.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Suoraan töistä ajelin ihotautilääkärille, joka totesi, että käsieni kevättalvesta asti jatkunut ”halkeilu” johtuu iästä; hyperkeratoosiin sain salisyylihappoa. Vanha olohan tästä kaikesta tulee. Huoh. …
”Minä en halua professoriksi”…”Omassa virassani on minulle sopivasti hommia”…”…joten eipä olisi minulla mitään jakoa tuossa skabassa”…”Minulla ei ole koskaan ollut tavoitteena päästä professoriksi”
Hämmentävän rehellistä, tutunoloista pohdiskelua, nostan hattua! Yliopisto kun on pullollaan m y ö s kritiikittömässä itseihailussa kieriskeleviä pyrkyreitä, tavoitteena vain ja ainoastaan päästä professoriksi. Keinolla millä hyvänsä. Oli edellytyksiä tai ei.
Det är så fint!
Nyt pehtoori ei voi sitten perustaa professorien hra puolisoiden yhdistystä.
Pehtoorilla on onneksi ATP (Anonyymit (ei Akateemiset kuten aiemmin väärin kirjoitin) Tohtoreiden Puolisot -veljeskunta (= 2 jäsentä)) ja minulla yo-lehtorin virka. Niiltä osin kaikki siis hyvin. 😉
Kaikki hyvin, olet hyvä ja nautit siitä, se tuo sisältöä ja tuottaa tulosta elämässäsi. Olet hyvä, eikun olet paras! Kuule, kokeile Kiehl’sin Creme de Corps halkeilevaan ihoon. Hämmästyt!
Työ on tärkeä, ainakin vielä. Kiehl´s? Never heard!