Reilut puolensataa rotissööriä aveceineen kokoontui eilen Lasaretin Aurora-saliin juhlimaan voutikunnan 30-vuotista taivalta.
Oliko onnittelumaljoja? – oli. Oliko kukituksia? – oli. Oliko lahjoja? – oli. Oliko puheita? – oli. Oliko pönötystä? – Ei, ei ollut. Oli tavattoman mukava ilta.
Ruokaa, ohjelmaa, erinomaista pöytäseuraa, kerrassaan erinomainen show, rokettirollia ja tanssia ihan kunnolla, storobo-valot ja ”Final Countdown”!
Kasarihenkiset pilheet olivat kertakaikkisen mukavat, hyvä letkeä tunnelma. Niin paljon tuttuja, ja minulla tietty kuvattavaa.
Oli ilo nähdä, kuinka porukka oli vastannut voutineuvoston haasteeseen, joka kutsussa oli muotoiltu näin: ”Pukukoodi: 80-luku, ei pakollinen, mutta suotavaa. Käädyt.”
Ottamiani kuvia ja juttua on PALJON lisää voutikunnan kuvasivulla KLIKS.
Me olimme pehtoorin kanssa kerrankin oikein myöhään. Puoli kahdelta vasta kotiuduimme. Monet lähtivät vielä jatkoille, mutta me olimme jo syöneet, juoneet, seurustelleet ja tanssineet niin, että oli hyvä liukua kotiin.
Kuuden tunnin yöunet riittivät, oli hulppea aamu lähteä lenkille! Maailma oli keltainen! Ja edelleen merkillisen lämmin. Mukava juttu.