Vaalipäivä. Tänään yliopistolla valittiin uusi hallitus, yliopistokollegio ja tiedekuntaneuvostot. Kollega hurahti hallitukseen. Erinomaista.
Äänestyksen lisäksi suunnilleen ainoa juttu, mikä ei liittynyt kandiseminaariin, oli oikein oikea lounas meidän uudessa Snellmanian ruokalassa toisen kollegan kanssa. Kannattaisi oikeastaan käydä useammin syömässä ruokalassa; siellä on hyvää ja halpaa ruokaa. Minä kun aina vaan Hesarin äärellä evääni mutustelen. Eväiden äärellä usein seurana ollut kollega muutti tänään perheineen Japaniin, joten siksikin syytä vähentää eväsruokailua ja siirtyä yliopistoruokalaan.
Kun iltasella lähdin töistä, oli ajatuksena ajella Stockalle, ostamaan pyhäinpäiväksi herkkuja itselle, äidille, nuorille, mutta enpäs sitten jaksanutkaan, vaan ajelin vain Linnanmaan markettiin. Ja kas! Olihan muutama sata muutakin ajatellut tänään ehtoolla käydä kaupassa. Ja minähän en marketeissa viihdy oikein muutenkaan, saatikka satojen muiden kanssa. Varsinkaan kun ei ollut selkeää visiota mitä ostaa. Mutta koetin pysyä rauhallisena ja hiljalleen edetä hyllyltä toiselle, tupisematta ja tuskastumatta, vain tyynesti tarpeelliset etsien. Mutta kyllä minä sitä vaan mietin, miksi ihmiset jää kärryineen seisoskelemaan, juttelemaan ja tukkimaan käytävät. Ja vain kolme päivää Madeiralta paluun jälkeen katsoin tarpeelliseksi ostaa purkillisen D-vitamiinia. Näillä mennään.
