Eihän minun tarvitse odottaa kellonsoittoa aamulla. Ehei, olen hereillä ennen kuutta, vaikkei olisi tarvinnut. Mutta pitkästä aikaa olen nukkunut. Yhteenmenoon. Koko yön. Näkemättä yhtäkään painajaista. Yhtäkään. Ottamatta yhtäkään särkylääkettä. Heräämättä kertaakaan olkapään kipuun. Nukkunut, nukkunut! Koko yön! Silti … silti aamulla ensimmäisenä olo on vähän turta, enemmän henkisesti kuin fyysisesti turta.
Päivällä työ vei mennessään. Kandiseminaarilaisten liikehdintää, ja mikä parasta tänään oli tärkeä välietappi meidän uudistuneessa seminaarijärjestelmässä. Ja mitä paljastui? Töitä valmistuu, suunnilleen niinkuin toivoin ja suunnittelinkin. Toisaalta suunnittelussa on tullut pieni suunnitteluvirhekin, tai aikataulutusongelma, sillä minulle näyttäisi kertyvän syyslomaksi jotain ihan muuta lukemista kuin matkaoppaita tai hömppää. Historiantutkijoiden nuoret versot ovat nyt saamassa ensimmäisiä haparoivia tutkielmiaan valmiiksi, ja niitä on sitten kymmenkunta heti loman jälkeen seminaarissa, mikä merkitsee minulle kolmisensataa sivua tutkielmia matkalaukkuun. Mutta oma vika. Ja parempi että valmistuvat kuin etteivät.
Myös minun blogiremppani pitäisi valmistua ja viimeistellä. Ja taidan ryhtyä siihen puuhaan nyt. Julkisivu uusiksi.
Hyvältä näyttää! Raikkaalta. Hieno auringonvalo sekä bannerissa ja aitassa.
Kiitos Irma, tämäkin taitaa vielä olla kyllä välivaihe… 😉