Työpaikka valtionhallinnossa takaa ilmaisen (= enempi vähempi pakollisen) terveystarkastuksen viiden vuoden välein. Minulla oli se tänään.
Viime viikolla otetut verikokeet ja reilun tunnin haastattelu ja lankettien täyttö olivat tarkastuksen taustalla.
Minua kun meinasi kovasti huvittaa terveydenhoitajan ihmetys ja jankkaus, että ”Etkö oikeasti tunne itseäsi ylityöllistetyksi?”, ”Sinua ei sitten haittaa että töitä yliopistolaisilla on aika paljon?”, ”Mitenkäs kun kuitenkin näyt aika paljon kantavan huolta opiskelijoiden asioista, niin eikö se verota omaa jaksamistasi?” – – No ei, … enpä nyt tiedä … sellaistahan tämä nyt on … välittäminen on osa jaksamista puolin ja toisin … tietysti välillä väsyttää ja valvottaa, mutta kuitenkin … pidänhän minä työstäni…
Ja sitten katsellaan kaikki veriarvot, … hyviähän nämä, .. taidat sentään (paino sanalla sentään) liikkua, verenpaine on oikein hyvä, hemoglobiini erinomainen, painoindeksikin ikäisellesi ihan normi, mutta nyt sen kanssa on kyllä oltava varovainen… , verensokeri ja maksa-arvot ok, mutta tämä kolesteroli!? Hyvä kolesteroli näyttää, että ruokavaliossani taitaa olla hyviä rasvoja? – Joo, kyllä me pari, kolme kertaa viikossa syömme kalaa, oliiviöljyä käytetään jne. …
– Hieno juttu, mutta tämä toinen kolesteroli on koholla! Nousussa on fS-Kol, se näyttää että 6, 7 mmol/l ja viisi vuotta sitten tämä oli ihan ideaalilukemissa, mutta nyt… Hmmm – – – ”
Ja siinä vaiheessa vajoan syyllisyyden alhoon ja odotan tuomiota. Ja tuleehan se! Juustojen kulutusta on vähennettävä! – Auts!
Ja sitten minä kävelen töiden jälkeen kotiin, jossa odottaa pehtoori. Paistan meille pihvit, teen salaatin, jossa on juustoa, – pitkästä aikaa otan ruoalla leipääkin, nautin viinistä … ja ei, en tunne syyllisyyttä!
Nautin ruoasta, mutta suoraan ruokapöydästä hyppään pyörän päälle ja poljen Linnanmaalle. Uudesta työhuoneestani kun en ollut osannut kotiin lähtiessä kännykkää ja luettavaa gradua mukaan poimia, joten teinpä erillisen reissun. No tulipahan liikuttua ”edes suunnilleen”, kuten työterveyshoitaja toivoikin.
Miksi me koemme nämä hyvää tarkoittavat, meidän omaksi parhaaksi tehdyt terveystarkastukset syynäämisenä, pakottamisena, velvollisuutena, kontrollin ja syyllistämisen paikkoina? – – ,mutta herra varjelkoon: minulta on kielletty juuston syönti!! Kyllä se aiheuttaa pientä nurinkurisuutta suhtautumisessa kaikkeen hyvää tarkoittavaan.
No niin, mutta ihan hyvä päivä.